Tässä on tullutkin vietettyä pikkujouluja jokaisena joulukuun viikonloppuna vähän eri puolella Suomea. Nyt oli vuorossa omat kekkerit. Tarkoitus oli ihan alunperin viettää glöginmaistajaisia kahden muiskun kanssa, mutta päädyttiin sitten kutsumaan pari vierastakin. Taisi olla niin, että mä keksin kutsua ekan ja sitten lisättiin määrää viiteen vieraaseen asti. Saatiin paikalle kaksi Kujeelle vierasta miestäkin, että se pääsi esittelemään haukkumisen jaloa taitoa. Sekä yksi vieras nainen, jolle ei tarvinnut ihan niin paljon haukkua.
Kujeen vieraiden ihmisten sisälle päästäminen on äänekäs show. Avataan ovi, Onni säntää ovelle jostain syystä aina ekana. Kuje ja Leela aloittavat haukkumisen. Onni säntää vieraan syliin, Kuje säntää haukkuen vieraan syliin, Amanda käy kurkkaamassa, haukahtaa kerran ja painuu jonnekin odottelemaan tilanteen rauhoittumassa, Leela kurkkaa eteiseen ja riippuen vieraista pistäytyy moikkaamassa tai häipyy hiljentyen paikalta. Onni rauhoittuu ja katoaa jonnekin ja Kuje yhä hyppii haukkuen vieraiden päälle. Vieraat saadaan olohuoneeseen ja Kuje punkee ensimmäisenä istujan syliin, jolloin muut koirat pamahtaa paikalle ja loput nartut valloittavat jonkun sylin tai tunkevat jalkoihin rapsuteltaviksi. Ja sitten Kuje vihdoin lopettaa haukkumisen. Äärimmäisen äänekästä. Onneksi se ei tutuille kyläilijöille hauku ihan niin kauaa.
Ehkä jonain päivänä sitä tulis opetettua noille otuksille käytöstapoja. Tai sitten ei.
Mentiin käymään sunnuntaina serkkuni poikamiesboksissa koirien kanssa ja arvatkaas haukkuiko Kuje siellä oleville vieraille miehille. Ei pihahdustakaan. Se on vieraskorea tuo meidän pikkuneiti. Toisaalta ihan hyvä. Voivat hämätä satunnaisesti ihmiset luulemaan, että osaavat käyttäytyä, vaikka ovat koko joukko ihan hunningolla.
Ps. Kujeen korvat ovat yhä oikeassa asennossa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti