keskiviikkona, tammikuuta 30, 2008

Kysymyksiä blogin lukijoille

Tätä blogia lukee varmaan muutama länderin omistaja, joten esitän teille muutaman kysymyksen.

Miksi länderi?
Oletko tyytyväinen valintaan?
Onko seuraava koira mahdollisesti läntsy vai joku muu?


Ja saavat myös länderittömät vastata omasta rodustaan. Joko kommentteina tai pohdintoina omaan blogiin.

Voi olla, että tämä saa yhtä suuren vastaus tulvan kuin edellinen kysely, mutta kannattaapa yrittää...

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

1. No se vaan natsas. Ensin oltiin meinattu jackrusselia, mutta serkku kertoi ländereistä. Eikun kasvattajaa etsimään ja tutustumaan rotuun ja kaikki osui kerralla kohdalleen. ;)
2. Todellakin. Täydellinen koira kaikkine puutteineen. :D Mitään muuta en ottaisi.
3. Siinähän se vastaus tulisikin. Länderi. Jos joku muu olisi tulollaan, niin kauan ja hartaasti pitäisi miettiä.

Kiva kysely.

T: Sanna & Hugo

Mervi kirjoitti...

1. Koira kuumetta olen potenut säännöllisen välein ja niin taas päädyin pari vuotta sitten selailemaan nettiin koirarotuja. Kun näin länderin tiesin heti että tuommonen. Siitä sitten vaan etsimään lisää tietoja ja kasvattajia häiriköimään :) ensi ihastuminen siis puhtaasti ulkonäköön perustuen, kyllä koiralla parta pitää olla!
2. Juu, niin ulkonäön kuin luonteen puolesta. Varautuneisuuden näen tietyllä tavalla positiivisena, tosin tuo yksilö saisi ehkä olla enemmänkin mun perään ja luulla vähän vähemmän itestään (ainakin toisia koiria ohittaessa) :)
3. Läntsy taitaa olla seuraavakin, haaveissa olisi parin vuoden sisään toinen mokoma ja mielellään oma pentu ;) jos toinen rotu pitäisi valita niin suursnautserit lämmittää mieltä kovasti, niilläkin on parta :)

Mervi ja Mila

Anonyymi kirjoitti...

Meidän perhelaumassa ei vielä ole länderiä, mutta jossain vaiheessa on, joten vastaanpa minäkin. ;)

Meillähän siis on parson ja aikoinaan kun rotua mietin, toisena vaihtoehtona oli länderi - vaikka silloin päädyin parsoniin, en päässyt irti länderihaaveistakaan, joten lienee aika toteuttaa vuosia kytenyt unelma. Länderin luonteessa on jotain, mikä minua viehättää kovin. Samoin "rakkikoiramainen" ulkonäkö, kuten parsonillakin, partoineen kaikkineen. Karkea karvanlaatu ei sitäpaitsi ärsytä mun allergiaa lainkaan. Lisäksi vaakakupissa painaa rakkaus agilityyn, mikä lajina tuntuu olevan omiaan sekä parsonille, että länderille.

Länderin kohdalla aika näyttää olenko tyytyväinen valintaan. Parsonista voin sanoa, että olen enemmän kuin tyytyväinen ja luultavasti minulla tulee aina olemaan parson. Se ei kuitenkaan estä ottamasta rinnalle toista rotua. Ja hurmaantumaan ehkä siihenkin. =)

Seuraava koira tulee ehdottomasti olemaan länderi! Joku minulta kysyikin kesällä, että voisinko harkita jotain toista rotua? Hetken tuumailtuani totesin, että en. =) Minusta vain tuntuu siltä, että nyt on länderin vuoro. Ja onneksi isäntäkin tajusi asian, vaikka koitti alkuun kovasti puhua toisen parsonin puolesta. ;) Minun koiriahan ne kuitenkin pääasiassa on, vaikka papereissa lukisikin molempien nimet.

Sitä omaa länderivauvaa odotellessa... =)

n-elikot kirjoitti...

1. Länderi siksi, koska halusin kevyemmän, pienemmän (mielellään kuitenkin maxi)ja karvattomamman koiran kuin collie. Kun agilitya harrastettiin Konstan kanssa niin sieltähän se sopiva rotukin löytyi. Ketterä kauniisti liikkuva länderi!
2. Erittäin tyytyväinen!!! Kampi ja Vipu ovat hyvin erilaisia luonteiltaan, mutta molemmat niin vekkuleita kavereita ettei elämässä ole tylsiä hetkiä ollut.
3. Seuraava koira on luultavasti läntsy. Mutta ei kannata sanoa koskaan ei koskaan. Voi olla siis joku muukin :).

Anonyymi kirjoitti...

1. Ihastuin ulkonäköön koirakirjan avustuksella vuonna 1993. Kennelliiton neuvontapuhelin ei antanut rodusta kauhean hyvää kuvaa joten vanhemmat eivät suostuneet länderiä hankkimaan. Koska itse olen hieman terrieri, mutta kuitenkin pehmo tuntui länderi juuri omalta rodulta. Tietysti ulkonäkö oli piste i:n päälle.

2. Olen erittäin tyytyväinen valintaan. Lähes 14 vuoden aikana on kokemusta tullut yhdestä paimenkoirasta (wecoca) ja leijonasta sekä kahdesta läntsystä. Rotua en enää vaihtaisi tosin tulen varmaan aina pitämään yhden jellonapojan maskottina. Rakastan länderi riehakkuutta ja sitä energian määrää kun yhdessä puuhaillaan. Paimenkoira oli minulle liian "mielistelijä". Lisäksi pidän kun koira on hieman "pidättäytyväinen" koiran ei tarvitse mennä jokaisen ihmiseen perään eikä kerjätä kokoaikaa huomiota vierailta. Taidan olla hieman erakko luonne itsekkin :D

3. Ehdottomasti. Kovasti sitä kolmatta kaveria jo suunnitellaan sekä siitä haaveillaan. Aika näyttää kasvaako lauma vuoden 2008 aikana yhdellä partasuulla. Kuten aikaisin mainitsin tulee minulla olemaan varmasti yksi jellona aina laumassa maskottina. Leijonissa yksi riiittää enempää ei verenpaine kestä! :D

Anonyymi kirjoitti...

Ekaks Hannamaarialle terkut; loistava parivaljakko on länderi ja parson ;-) en vaihtais kumpaakaan!

1) blogista löytyy pitkät perustelut...mut siis isännällä oli jo 70-luvulla länderi, jota lämmöllä aina muisteli ja ajateltiin, et ehkä joskus sellainen meidän perheeseen saatais. Mut koska 2004 ei meille löytynyt länderiä, tuli sitten parson (ja ennen sitä on ollut cavaljeeri).
2)EHDOTTOMASTI, molempiin partanaamoihin, cavaljeeria en enää ottais (luonne on kiva, mut sairauksia liikaa)
3)Seuraava ei ole juur nyt harkinnassa, mut todennäköisesti länderi ja syy yksinkertaisesti on Timonin ihanaakin ihanampi luonne - se on mun lutunalleni =)

Adeina kirjoitti...

Oikein paljon kiitoksia näin runsaasta vastausten tulvasta. Näitä on tosi kiva lukea :)

sari kirjoitti...

Perheeseemme tuli eka länderi kun olin neljävuotias, olen siis kasvanut "isoksi" länderin kanssa. Pete oli paras kaveri, ihana partaturri vailla vertaa, ja sen kuoleman jälkeen jäin kaipaamaan länderiä.

11 vuotta ehti vierähtää ennen kuin oma länderi tuli kotiin, ja sitten niitä kertyikin yhteensä kolme kappaletta: Kiki, Peetu ja Fenja... ;-)

Erityisesti urosländerit tuntuvat olevan lähellä sydäntäni, mutta en mä noita tyttöjäkään ilman haluaisi olla.
Molempi parempi. :-))

Uskon että mulla tulee aina olemaan ainakin yksi urosländeri seurana elämän kuraisillakin poluilla.