Mikä nautinto. Otat koirat ja kävelet sellaiset viitisenkymmentä metriä, niin olet metsässä. Oih, mikä ihana lenkkimaasto. Mahtavaa päästä oikeasti lenkille pitkästä aikaa. Ei tarvitse talloa tylsistyneenä kaupunginkatuja etsien paria puun tapausta vaan voi tarpoa metsikössä ja antaa koirien painaltaa vapaana. Kyllä on ihana vierailla vanhempien luona Oulussa.
Tänään olimme länderilenkillä. Otin Onnin mukaan, vaikka se ei länderi olekaan. Oli todella kivaa nähdä pitkästä aikaa tuttuja. Noidasta on kasvanut nainen. Viimeksi se oli ihan pikkupentunen ja Paavostakin on tullut oikein mies. Ja Kampi on sama ihana Kampi, mikä se on aina ollut. Sitä ei vain voi katsella huokailematta ihastuksesta. Mukana oli myös valloittava Lenni-pentu. Voi mikä ihana 11 viikkoinen länderipalleroinen. Pikkuherra jaksoi niin reippaasti pysyä matkassa mukana. Onni ei ollut ainoa epäländeri, sillä Eetukin oli päässyt matkaan.
Lenkki sujui oikein rattoisasti. Onni oli ainoa, joka oli koko ajan kiinni. En viitsinyt päästää sitä irti, sillä se olisi unohtunut jonnekin mättäälle haistelemaan ja jäänyt matkasta. Otin varmuuden vuoksi mukaan vesipullon, jos Amanda olisi päättänyt puolustaa Onnia, mutta eipä tarvinnut juuri suihkailla. Amandalla, Paavolla ja Kampilla oli kolmiodraama ja Noita vähän mietti Lennistä pentua itselleen. Sellaista tavallista lenkkeilyä siis. :D Saippuaooppera länderityyliin.
Kiitoksia kaikille mukavasta lenkkiseurasta! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti