Vaikeuksien kautta voittoon

En voinut kirjoittaa otsikoksi, että me ollaan hyviä, eilisen otsikon vaastapainoksi, sillä me ei oltu hyviä. Amanda oli hyvä ja mä olin no ehkä kohtuullinen. En sentään niin huono kuin eilen. Mikä on oikein positiivista. :)

Eiliset pikkujoulut ei painaneet yhtään silmissä kun herätyskello herätti ja herätti ja herätti. Nukuin vähän pitempään kuin aioin, mutta olinpa virkeämpi kuin eilen. Kisapaikalla Amanda oli ihan erilainen koira kuin eilen. Se selkeästi nyt tiesi mikä on homman nimi, tunsi paikan ja oli normaali itsensä. Tarkoitus oli alunperin ottaa Kuje toisena päivänä mukaan, mutta ajattelin, että harjoitellaan nyt tätä kaksin kisaamista. Tottuu Amanda siihen, että voidaan agikisoihinkin tosiaan mennä ihan vaan kahden.

Ensimmäinen rata oli hyppyrata. Tosi suoraviivainen. Ajattelin heti, että ei toimi meillä. (Positiivisella asenteella liikkeelle.. ) Mä tuppaan mokailemaan pitkillä suorilla. Unohdan ihan täysin ohjata. No tällä radalla hukkasin Amandan vaatimattomasti kaksi kertaa. Jätin ohjaamisen puoli tiehen ja Amanda kaarsi hypyltä luokseni sen sijaan, että olisi jatkanut eteenpäin. Kun havaitsin koiran, se oli (vaihteeksi) hypyn väärällä puolella, mutta onnistuin tällä kertaa pysäyttää sen ennen hyppäämistä ja houkuteltua oikealle puolelle. Pussi meni kerralla oikein, mikä oli todella mahtavaa :)

Toinen koiran hukkaaminen tapahtui vähän samantapaisessa paikassa, kahden hypyn välissä. En ehtinyt tehdä aikomaani valssia putken jälkeen, enkä ehtinyt korjata sitä hyppyjen välissä (suunnitelma b), vaan ajauduin ihan omituiseen paikkaan ja Amanda ehti hypätä edessä olevan hypyn ennen käskyä. Onneksi aita sattui olemaan seuraava este ja mokailuni sai sen pysähtymään niin, että se ei karannu kolmannelle edessä olevalle hypylle. Sain sen käännettyä vieressä olevaan putkeen pyörähdyksen jälkeen. Tuloksena vitonen (hypyltä) ja yliaikaa. Tällä sijoituttiin kolmanneksi.

Agilityrata oli täynnä juonikkaita kohtia. Päätin keskittyä siihen, ettei Amanda karkaa neljäntenä esteenä olevasta putkesta suoraan maaliin ja siihen, että kontaktit osuvat kohdalleen. Amanda oli luikahtaa putkesta maalihypylle, mutta sain sen kääntymään vähän ennen hyppäämistä takaisin oikeaan suuntaan. Menimme aikas rennolla vauhdilla eteenpäin. Kepeillä Amanda sai vitosen. Ekalla radalla olin ottanut kepit takaperin ja tarkasti, nyt yritin mennä etuperin ja se kostautui. Kontaktit sen sijaan menivät mallikkaasti. Keinu meni eilenkin hyvin, mutta tänään myös A:n loppuosa meni oikein, kun ohjaaja tajusi käskyttää koskemisen.

Amanda luki rataa tosi kivasti. Viimeiseen putkeen se meni jotenkin niin oivasti. Käskytin sen ajoissa ja Amanda vaan hupsahti sisään oikeasta päästä putkea niin, että saatoin keskittyä asettumaan oikeaan kohtaan jatkamaan loppusuoralle. Maaliin tultiin hämmästyneenä ja tyytyväisenä. Tuloksena vitonen ja yliaikaa, tällä kertaa sijoituttiin ensimmäiseksi, sillä muut kisaajat saivat hyllyt. Oulussa on mukava kisata, kun tuloksella melkein aina pääsee medi-koiran kanssa palkintosijoille. ;)

Erittäin antoisa ja opettavainen viikonloppu. Paljon on tullut huomattua korjattavaa. Tiedän, ettei kannata lähteä tauolta kisaamaan neidin kanssa, sillä se ei vaan toimi. Meillä on yhteys ihan katkolla ainakin ekan radan. Miljoona korjattavaa juttua löytyy. Amandalla voisi keskittyä vähän enemmän keppien tahkoamiseen ja omassa ohjaamisessa on todella paljon parantamista. Voisi myös muistaa ohjata eikä vaan haahuilla päättömästi ympäri rataa. Ja olisi syytä muistaa pitää koira matkassa eikä unohdella sitä milloin minnekin. Käskyt voisi sanoa ajoissa ja ohjaukset viedä loppuun asti.

Olen erittäin tyytyväinen Amandan menoon. Oma ohjaaminen harmittaa, mutta tänään tuli sentään vähän paremmin mentyä kuin eilen, joten ehkä sitä on mahdollista parantaa. Tässä tulikin tämän vuoden viimeinen kisa ja oikein hyvillä mielin jäädään odottamaan ensi vuotta ja uusia ratoja.