Toinen rata meni paremmin. Mulla suurimmat paineet katos ekalla radalla, joten sain koottua itteni paremmin. Pakka hajos vasta siinä vaiheessa kun Ama jämähti putkeen ja tuli samalta puken suulta takaisin. Mä sain sen sinne nätisti ja siirryin kohti seuraavia hyppyjä, mutta en sit huutanu mene,mene,mene mitä yleensä sanon siinä vaiheessa kun koira on putkessa. Luulen, että Ama hämäänty mun hiljasuudesta ja tuli kattomaan, että tekikö se jotain väärin. Tän jälkeen sain sen nätisti kepeille ja se pujotteli. Hiphurraa ja suuri voitto meille. Oikein pujotellut kepit ja Amalle jopa ihan kohtuu nopeat. Keppien jälkeen olin ihan väärässä paikassa ja ohjasin taas seuraavan hypyn ohi. Me ollaan kuitenkin päästy jonkinlaiseen salaiseen sopimukseen siitä, ettei Ama pompi niitä kummiskaan väärään suuntaan vaan kiertää takaisin.
Molemmista tuloksena 15 virhettä ja toiselta radalta lisäksi älyttömästi yliaikaa. Tokalla radalla päästiin silti palkinnoille kun ei ollut enempää kuin kolme osallistujaa.
Ekan radan tuomari on meidän entinen koutsi ja hän kommentoi osuvasti, että koira on ihan valmis kakkosiin, mutta ohjaajalla ei ihan pää kestä. Ja lohdutti, ettei sitä opi kokoamaan itseään muuta kuin kisaamalla. Vähän näin oon asian tuuminu. Me starttaillaan nyt kakkosen kisoissa ilman suuria tavoitteita. Tarkotus on yhä hakea kisakokemusta. Sunnuntain tavoite oli, että Ama pysyy lähdössä paikoillaan (mikä saavutettiin) ja oikein pujotellut kepit (mikä onnistui vain tokalla radalla). Tokalta radalta jäi oikein hyvä fiilis muutenkin ja kaiken kaikkiaan koko päivä oli mukava. Oli tosi kiva tavata uusia länderi-ihmisiä. Terkkuja vaan kaikille! Toivottavasti nähdään toistekin :)
Nyt sit ens sunnuntaina uusi koitos. Mieli tekis ilmottautua enempiinkin kisoihin. Ehkä jos keskuun alun omiin kisoihin lähtis. Mulla on silloin aamuviikko, joten pääsisin arkipäivänä kisaileen. Pitää ny vähän kattella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti