Kyllä siinä palloa viskellessä tuli mieleen kuinka kiva Kujeen kanssa onkaan puuhailla. Iski aika hinku agikentille. Se vaan on niin mieletön kun pääsee palkkaan jollain pehmopallolla. Niin kivaa kun Aman kanssa onkin mennä, niin Kuje nyt vaan on noista mun koirista makeempi harrastuspeli.
Kattelin kalenteriakin jo sillä silmällä, että koskas Kuje vapautuu pentujen hoidosta. Voisi lähteä kierteleen muutaman näyttelykehän. Agikisoja en sen kanssa vielä mietikään. Katotaan eka missä kunnossa se on pentujen kasvettua ja aloitetaan sit eka treenaaminen. Keinu oli kesken jo ennen pentuja ja taatusti pitää muistutella muitakin esteitä. Mulla nyt on kuiteskin yks kisakoira, että jos kokeilis sillä pärjätä hetken.
Tässä nyt vielä lopuksi pentupoppoon pääkuvat.
Jippo, suloistakin suloisin länderineito, joka osaa poseerata melkein jokaisessa ottamassani kuvassa. Porukan pikkuisin, mutta kenties myös suloisin.
Järkäle, joka imee niin voimakkaasti, että Kujeen maha vaan hölskyy. Kaikkein isoin ja niin kauniin tummanruskea.
Jekku, jonka seikkailua tänään seurattiin Kujeen kanssa silmä kovana. Kuje olisi halunnut pelastaa lapsen joka uskalsi pesän reunalle, mutta minä vakuutin, että kyllä se takaisin löytää ja niin Jekku löysikin.
Jäärä, ensimmäisenä syntynyt ja sai nimensä siitä, että halusi jo silloin tehdä oman päänsä mukaan. Reipas seikkailija jota saa onkia kaukaakin.
Juju, valkoisin pennuista ja silti tummin naamaltaan. Pentu, jota olen taatusti metsästänyt eniten öisin. Tuntuu, että tyttö on tullut äitiinsä.
2 kommenttia:
höh. Ihania nämä Kuiskiksen kullanmurut. <3 Kiitos, että kuvailet meidän muidenkin iloksi. :)
Onnea ihanista vaaveista! Kuje on kyllä huolehtivainen äippä :) Onnea vielä! <3
Lähetä kommentti