Onni on aina ollut nimensä mukainen. Se on opettanut ja antanut paljon. Nyt se viihdyttää porukoita Oulussa, mutta saattanee tulla katsomaan uutta kämppää ensi kuussa.
Amanda oli alusta asti niin erilainen koira. Omalla tavallaan äärimmäisen helppo, toisaalta sen kanssa on kuljettu aika matka arasta koirasta, reippaaksi reissaajaksi.
Amanda on herkkä, pehmeä koira. Se menee tarpeeksi isosta paineesta lukkoon. Lisäksi se stressaantuu helposti. Vaikka se on hermorakenteeltaan puutteellinen, se ei ole estänyt meitä harrastamasta. Päinvastoin Ama on ihan kiva harrastuskaveri. Onhan siinä puutteensa ja menetän silloin tällöin hermoni sen stressaamiseen, mutta kaiken kaikkiaan se on oiva kaveri, joka yrittää mennä vuokseni vaikka läpi harmaan kiven siitä huolimatta, että pelottaisi vallan mahdottoman paljon.
Kuje taas on kuin parannettu versio Amasta. Sillä on hermorakennetta ja toimintakykyä ihan eri tavalla. Toisaalta se on terävämpi. Siinä kun Amanda pakenee, Kuje toimii. Se palkkautuu helposti niin lelulla kuin nameilla. Sen kanssa on helppo harrastaa koska pystyy joka tilanteessa luottamaan siihen kuinka se tulee toimimaan. Se ei säiky ulkoisia ärsykkeitä.
Amandan kanssa eläminen opetti paljon länderistä ja loi pohjaa kaikelle sille mitä Kujeen kanssa on tehty ja mitä siltä on vaadittu. Voi olla, että jos koirat olisivat tulleet toisinpäin, saattaisin olla vähän pettynyt siihen millainen Amanda on. Nyt kun jälkimmäinen länderi on rohkeampi ja vakaampi versio, on helppo olla tyytyväinen. Vaan enpä tiedä uskaltaako sitä Kujeen jälkeen enää ottaa koiraa, koska ei kai kukaan voi olla yhtä huippu. Jossakin koirissa on vaan sitä jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti