Hallintaa ja kaaosta

Perjantaina käytiin SDP:llä yksityistunnilla. Eipä ollut huono koulutus kun lauantaina ensimmäisessä startissa tehtiin Amandan kanssa virheetön rata. Se olikin ensimmäinen kolmosluokan rata jonka olen ohjannut ilman virheitä. Valitettavasti tehtiin yliaikaa, mutta henkisesti melkoinen voitto. Voin siis selvitä kolmosen radoistakin virhettömästi :) Kuje teki V:n kanssa myös puhtaan suorituksen, mutta yliaikaa oli ihan järkyttävästi.


(Kuvasi Maiju Degerman)

Seuraava startti oli hyppyrata, jolla ohjasin ensin Kujetta ja sitten Amaa. Tai siis ohjasin Kujetta ja Amandan kanssa ohjaamisesta on ihan turha puhua. Kujeen kanssa käänsin tyhmästi hypyn päällä. Ei, ei... Aman voi kääntää hypyn päällä, mutta ei Kujetta. Rima alas. Lopussa mokasin vielä toiseksi viimeisen hypyn ja päästin Kujeen hyppäämään sen väärästä suunnasta kun lähdin hätiköimään. Aman rata meni hyllyksi jo neljännellä esteellä kun se irtosi väärään putkeen. Sen jälkeen ei voi sanoa minun ohjanneen, mutta hauskaa meillä oli. Mokasin vielä kepitkin, mutta uskomatonta kyllä Amanda kesti korjauksen hyvin.

Tänään oli vähän huono päivä. Kuje loukkasi itsensä ekassa startissa. Sataa ripsutti vähän. Kuje liukastui A:n ylösmenolla ja satutti etutassunsa. :( Se nilkutti hetken aikaa, mutta lähti ravaamaan sen jälkeen. Tassussa on haava, mutta enää se ei arista sitä. Tosi kurja kun Kujeella oli tällä radalla hyvin vauhtiakin. Onneksi jalka näyttää hyvältä, etä selvittiin todennäköisesti melkolailla säikähdyksellä.


(Kuvasi Maiju Degerman)

Amandan kanssa ensimmäisenä radan pujottelu oli ihan syvältä. Karmea. Tuo keppikulma ei sovi Amalle lainkaan. Se pujotteli, mutta vauhti oli kävelyä. Mokasin yhdelle hypylle ohjauksen ja sain Aman menemään ohi ja melkein lähetettyä putkeen. Epämääräisen pelastelun seurauksena sain Aman kuitenkin yli hypystä ja virheettömästi loppuun. Miksi en osaa vaihtaa ohjaustapaa lennosta? En päässyt ennen hyppyä oikeaan kohtaan vaan jäin liian sivuun. Silläkin hypyllä olisin saanut Aman yli, jos en olisi vain työntänyt vaan olisin muuttanut liikkeen ja tehnyt siihen vaikka jaakotuksen tai jotain. Miksi ihmeessä aivoni ovat niin jäässä?

Toisella radalla oli mulle ja Amalle täysin mahdoton keppikulma. Teki mieli jättää koko startti välistä kun näin sen. Lähdettiin kuitenkin koska halusin kokeilla alun, joka onnistuikin hyvin. Kepeille mulle ei ollut mitään eväitä. Ama sinkosi hypyltä keppien puolenvälin läpi. Ajattelin tässä vaiheessa tehneeni hyllyn, mutta saatiin siitä vitonen. Odottelin keppien päässä ja lähetin Aman pujottelemaan. Nyt kepit onnistuivat nopeammin kuin ekalla radalla ja tästä jäi hyvä mieli. Loppurataa en ohjannut vaan annoin Amandan valita itse hypyt. Hyllyhän siitä tuli.

Lauantaista jäi hyvä mieli, mutta sunnuntain latisti Kujeen loukkaantuminen. Kisapaniikkini on yhä aika iso, mutta ei ehkä enää niin mahdoton. Paljon jäi mieleen treenattavia kohtia. Mulle miinusta ohjauksen lopetuksesta kesken radan. Amalle plussia hienoista putkiin irtoamisista ja miinusta C kisan surkeasta pujottelusta. Kujeelle miinusta ekan startin hitaudesta ja plussaa seuraavien starttien nopeudesta. Vielä on opittavaa. Kaikilla meillä.