Pilan ekat agitreenit

Viime viikon perjantaina Pirpanainen oli mukana SDP:ssa ja vaikka se pääsi siellä palloilemaan, niin ihan varsinainen treeni se ei ollut. Olin tosi iloinen siitä miten reipas se oli. Piupau oli uudessa paikassa heti kuin kotonaan, eikä menoa haitannut eri näköiset hypyt tai putket. Pila pääsi kokeilemaan kontaktikapistustakin. Ei ollut Pirpanaisella mielessä lainkaan pysähtyminen, vaan pääasia tuntui olevan vauhti ja suuret loikat. Paljon on meillä treenattavaa edessä.

Tiistaina oltiin ekaa kertaa seuran treeneissä ja se oli Pilan ensimmäinen virallinen treenikerta. Harjoiteltiin putken ja hypyn kanssa twistiä, pakkovalssia ja pakkovalssi-jaakotusta sekä kahdella hypyllä päällejuoksua. Vaikeeta oli. Pila oli oikein taitava, mutta mulla oli aina joku käsi hukassa. Päällejuoksuakin treenattiin monta kertaa ilman koiraa. Jotenkin mun toinen käsi hyytyy ja tipahtaa. Eikä kroppa käänny. Pitäisi varmaan peilin edessä harjoitella. Olen nimittäin päättänyt, että nyt opettelen ohjaamaan enkä vaan huido.

Pilan mielestä treenaaminen oli hauskaa ja ihan superhauskaa oli varastaa putkeen. Ennenkuin ehdin suutani aukaista oli pentu putkessa. Kotiläksyksi saatiinkin odottaminen ja lähtö vain käskyllä. Ollaanhan me sitä harjoiteltu, mutta häiriötilanteessa se olikin vähän vaikeampaa.

Kummasti putki houkutteli Piupauta. Saattaisko johtua siitä, ettei se alkuun juuri mitään muuta estettä ole kokeillut. Ei se silti mun mielestä mikään putkihullu ole. Ainakaan kun Ireen vertaa, joka imeytyy putkeen vaikka kentän toisesta päästä. Amandalle putki ei alunperin ollut lainkaan mieluinen este, mutta sekin on alkanut irtoamaan sinne hyvin. Joskus jopa liian hyvin kun en osaa aavistaa sen sinne irtoavan. En tiedä mistä putki-innostus koirille on nyt viime aikoina syntynyt, vaan niin kauan kun ei liiallisuuksiin mene, olen ihan tyytyväinen. Kaipa jotain on tehty oikein koska se niistä kivaa on.

Pilasta on tullut treenikoira, joten kai sitä pitäisi tavoitteitakin miettiä. Tällä hetkellä se huippu mitä kohti pyritään on, että Pila nousisi kolmosiin ennen Ireä. Tavoite ehkä on mahdollinen, siitä huolimatta, että Pila ei vielä osaa mitään ja sillä ei ole ikää juurikaan. Se mikä tekee tavoitteesta vaikeamman, lähes mahdottoman on, että en halua tällä kertaa lähteä hosumaan, vaan opettaa pohjat kunnolla ennen kisaamista. Ja tarkoitus olisi säilyttää vauhti. Kujeen kanssa vauhti on kadonnut totaalisesti, Amalla sit ei alunperin ollut, mutta se on nyttemmin lisääntynyt. Saas nähdä kuinka Pilan kanssa käy. Ainakin se on hyvin lupaava.

Matka tavoitteeseen on pitkä, joten väliin pitää tunkea monen monituista pienempää etappia. Tällä hetkellä pohdinnassa on, että kuinka lähtisin opettamaan kepit. Ostin irtokepit ja kokeilin kujaa. Ei oikein tunnu mulle sopivalta opetustavalta. V lupasi viritellä verkot. Kujeen opetin niiden kanssa ja se on mulle ollut itselle parastapa opettaa. Katsotaan nyt. Niin paljon on opeteltavaa, vaan pääasia on, että meillä on Pilan kanssa hauskaa. Siwan sanoin ilon kautta :)