Hurraa tavarat ovat uudella kämpällä!
Aamupäivällä vielä osa tavaroista oli pakkaamatta, mutta suurin osa saatiin muuttoauton tullessa kasaan. Onneksi meillä oli ihania vapaaehtoisia auttajia koulusta ja muiskun työkaveri lupautui kuskiksi. Koirat aiheuttivat vähän päänvaivaa. Onni on ajan myötä ruvennut stressaamaan muuttamisesta. Se ei lainkaan pidä siitä, että näkee tavaroiden katoavan. Leelakin oli viime muutossa osoittanut samanlaisia stressin merkkejä.
Samassa projektissa oleva koulukaveri ehdotti, että voisi ottaa koirat luokseen hoitoon. Mikäs sen kätempää, jos vain koirat lähtisivät vieraan matkaan. Hän tuli käymään. Onni syöksyi ensimmäisenä pusuttelemaan. (Tietysti... ) Amanda oli vähän varautuneempi, mutta pyöri hetken päästä silitettävänä. Leelaa epäilytti touhu ja se kävi vain muutaman kerran nuuhkimassa. Kun toisille koirille laitettiin hihnat, tuli Leelakin lähemmäs tutkailemaan. Saatuaan hihnan se luikahti nopeasti mukaan. Koirat olivat kuulemma käyttäytyneet ihan moitteettomasti koko hoidon ajan. Miljoonat kiitokset koiranhoitajallemme! Emme olisi varmaan selvinneet ilman sinua.
Kämppään raahattiin kolme pkaetti autollista tavaraa. Miten vanhalta kämpältä voi lähteä kolme autollista kun sinne vietiin vain kaksi? Onneksi pojat tulivat apuun. Emme olisi ikinä muiskun kanssa saaneet puolikaan tavaroista liikkeelle. Kiitokset myös kantoavulle! Erityisesti sänkyjen raahaamisesta. Ja pakastin on tosiaan kevyt niiden rinnalla... :D
Siellä on kämpässä röykkiöittäin laatikoita ja kasassa olevia huonekaluja. Ihan kiva, että tänään saapuvat sitten asennusjoukot.... Tervetuloa vain ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti