Halloo uusi elämä. Täältä tullaan! Olen jo muutaman viikon uhkaillut aloittaa juoksemisen, kunhan ensin olemme muuttaneet. Maanantaina tunsin itseni niin energiseksi, että päätin kokeilla tuleeko juoksulenkistä yhtään mitään. Yksin juokseminen on tylsää, joten nappasin Amandan mukaani ja hölkkäilimme pienen lenkin. Kyllä on tämän ihmisen kunto rapistunut...
Maanantain spurttailun jälkeen oli tiistaina mukava mennä raskain jaloin agi-harkkoihin. Ohjaaminen oli vähän kankeaa tällä kertaa. Valssaaminen ei tunnu menevän aivoihini niin millään. Rengas ja kepit eivät suju vauhdissa ja Amanda keksi jostain syystä kiertää yhden aidan lähes joka kerta kun ohjasin sen sitä kohti. Suuria onnistumisia ei tullut, mutta valssirata sujui ihan mukiin menevästi viimeisellä kerralla. Messaria silmällä pitäen treenikaverini tutki Amandan tasolla ja se sujui hyvin, ihan ilman hermoilua.
Keskiviikkona tutkailimme karttaa ja suunnistimme kohti Kaupin metsiä. Koirat nauttivat juoksentelusta. Amanda loisti ja veti hirveitä spurttirinkejä pitkin metsää. Se on tainnut VÄHÄN kaivata vapaana juoksemista. Onni nautti keppien syömisestä ja Leelastakin oli mukava tipsuttaa pitkin pehmeää sammalta. Onni tiputti Leela ojaan, mutta onneksi neiti ei kastunut kovin pahasti.
Molemmat koirat on ilmoitettu Messariin. Kummankaan turkki ei ole mitenkään erityisen priimakunnossa. Onni imee kaiken hiekan ja lian itseensä ja näyttää lähinnä kaatopaikalta. Amanda juoksi eilen päin puuta ja sillä on silmän alla kiva naarmu. Eipä meidän kaksikko ole parhaimmillaan, mutta meidän tavoitteemme ovat kaikki siellä käyttäymisen puolella. Tällä hetkellä Onnin heikoin lenkki taitaa olla kehässä liikkuminen ja Amandan pöytäkäytös, jos molemmat selviytyvät niistä moitteettomasti ja osaavat sen lisäksi seistä nätisti olen hyvin tyytyväinen. Lauantaina nähdään, että ehdinkö edes itse esittämään kummankin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti