Koulussa meillä oli viime viikolla projektin näyttely ja kaikki energia on mennyt sen parissa. Joulukin tuli aika yllätyksenä. Muistin vasta perjantaina, että olisi ehkä syytä ostaa junalippu, jos aikoo päästä jouluksi kotiin. Jep, olisi ehkä voinut havahtua vähän aikaisemmin. Saimme lipun yö-junaan, joka lähti 23. päivä ja oli aattoaamuna viiden aikaan Oulussa. No, pääsimme sentään aatoksi kotikotiin, joten siinä mielessä kaikki meni hyvin.
Jouluaatto ja loput joulupäivät menivät vähän nukkuessa. Koirat saivat lahjansa. Onni repi omansa innoissaan. Amandakin suostui avaamaan toisen lahjoistaan, mutta toiselle se vaan tuhahti. Aman toinen lahja on vieläkin avaamattomana olohuoneessa.
Joulupäivänä kävimme lenkillä ja minä tipahdin ojaan. Tai oikeastaan kenkäni tipahti. Tulimme juuri metsästä ja ajattelin oikaista ojan yli takaisin tielle. Amandan meni ensimmäisenä ja hypähti nätisti yli. Minun oli tarkoitus mennä seuraavana. Otin askeleen ja Onni kiskaisi vähän hihnasta. Ojanreuna oli liukas ja vauhti muuttui vähän hallitsemattomaksi. Pääsin kyllä loikkaamaan ojan yli, mutta kaikessa hötäkässä kenkäni käsittämättömästi irtosi ja tipahti keskelle ojaa. Siinä sitten seisoskelin yhdellä jalalla, tuijottaen kenkää, kun Onnikin loikkasi yllättävän sulavasti ojan yli. Naureskellen koukin kenkäni ojasta ja loiskuttelin takaisin kotiin. Virkistävä lenkki...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti