Kotikotona parasta on ehkä lenkit viereisessä metsässä. Amanda paahtaa siellä täyttä vauhtia edes takaisin. Ei haittaa, vaikka maa on aivan jäässä. Onnikin tallusteli siellä vapaana. Jopa se sai jalat alleen huomatessaan minun olevan jo kovin kaukana. Molempien juostua itsensä väsyksiin tulimme sisälle ja mitä koirat tekivät. Alkoivat leikkiä.. Että niin väsyttävä lenkki se oli.
Meillä kävi tänään äidin ystäviä lapsineen kylässä sekä lauma pikkusiskon kavereita ja vanhin pikkusisko poikaystävineen. Koirat ottavat vieraat vastaan varsin eri tavoin. Onni säntää häntää heiluttaen ovelle ja lähes punkee kaikkien syliin. Amanda taas odottaa vähän epäluuloisen näköisenä kauempana ja miettii, että pitäisikö nyt haukahtaa. Se kiertää varovasti haistelemaan ja tutkii vieraat ensin hyvin tarkkaan ennenkuin päättää, että saavatko ne silittää sitä. Hetken päästä kun katsoo mitä koirat puuhaavat, Onni makaa jossain lattialla ja Amanda istuu jonkun vieressä silitettävänä.
Huomenna aamulla lähtee juna kohti Keski-Suomea. Siinäpä sitä meneekin päivä matkustaessa... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti