Niin sitä tuli tänäkin aamuna herättyä viideltä pakkamaan reppua. Koirat vain mulkoilivat sängystä kun vääntäydyin ylös. Mitäs en pakannut eilen illalla. Suurinpiirtein kaikki taisi tulla mukaan muistitikuista teepaketteihin. Onnin kampa tosin saattoi jäädä sängyn päälle.
Kävelimme Onnin ja Amandan kanssa ensimmäistä kertaa uudelta kämpältä juna-asemalle. Luulin myöhästyväni junasta, mutta olimmekin liki puoli tuntia ennen junan lähtöä perillä. Kerrankin näin päin. Suhautimme kohti etelää.
Kipalassa oli taas ihana vastaanotto. Aaskupaasku-rakas ei olisi millään malttanut rauhoittua, mutta Cello veti riekkumisen vielä pidemmäksi. Cello kai tuumi, että jos sitä ei moikata ensimmäisenä niin ainakin sitä sitten moikataan kaikista pisimpään. Aasa-kultakin tuli heti pusuttelemaan. Mikään ei voi piristää päivää paremmin kuin tämän lauman tervetulo-toivotus :)
Amanda on ihan kypsänä täällä oloon. Sitä harmittaa suunnattomasti, että vaikka sylissäni on länderi vähän väliä niin sylissäolija ei olekaan se. Nyt pitäisi varmaan tutkailla saisiko Onnin turkin edustuskuntoon ja ihmetellä miten sen saisi pysymään joten kuten puhtaana huomiseen asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti