Tiistaina tallusteltiin Aman kanssa eläinlääkäriin. Tai mä tallustelin ja Amanda juoksi vapaana, hyökki keppien kimppuun ja veti rallikierroksia. Eläinlääkärissä törmättiin tuttuun ja aika meni ihan siivillä odotellessa. Ei me siinä ehditty montaa hetkeä kyllä ollakaan. Jututki jäi ihan kesken. Tän siitä saa ku ei kierrä enää näyttelyissä tarpeeksi.
Amanda laitettiin pöydälle selälleen makaamaan. Siinä se kiltisti sit nökötti koko tutkimuksen ajan. Mahakarvoja ei tarttenu ajella kun niitä on niin vähän. Eläinlääkäri tursotti aineet Amandan mahan päälle, että sensori liikkuu paremmin ja sit katsottiin mitä siellä näkyy. Epämääräisiä möykkyjä sieltä löytyi. Ei montaa mutta eloa oli kuiteski. Mennään uudelleen ens viikolla tutkaileen, että jos näkis pentujen sydänäänet. Jos sit vaikka näkis paremmin, että montako pentuja on. On se vaan mielenkiintoista puuhaa. Amanda käyttäytyi nätisti ja olin kerrankin fiksuna varannut sille namia palkaksi.
Kotona muisku pääsi heti sanomaan, että hänhän sanoi Amandan käyttäytyneen oudosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti