Ennakkotiedoista poiketen sain sittenkin nukuttua jo viikolla ja vähän on valoisampi olo. Kirjoitettuani vähän ehkä negatiivissävytteisen blogimerkinnän unenpuutteesta, sain seuraavana aamuna kolme soittoa, jotka kaikki alkoivat sanoin, saitko viime yönä nukuttua ja ensimmäinen kommentti koulussa oli ihan sama kysymys. Mitä tästä voi päätellä? Lähimmäiset välittävät ja kannattaa miettiä kuinka vittuuntuneessa tilassa blogiin jotain raapustaa.
Pari tuskaviikkoa alkavat olla ohi. Onneksi koirien hoito on ollut hyvällä mallilla, vaikkein olekaan itse mitään jaksanut tehdä. Erittäin kätevää kun Kuje on lainakoirana. Helpottanut suuresti energisen neidin aktivointia. Suuret kiitokset K:lle! ;) Ja kämppis on erittäin kätevä olla myös olemassa kun itse ei kuolemanväsyneenä enää jaksa lähteä lenkille. Että kiitokset muiskullekin ;) Sekä oikein kiltti poikaystävä, joka vaihtoi kukkiinki mullat. Että kiitokset sinneki ;D
Koirat on olleet käsittämättömän kilttejä. Amanda on muuttunut jonku verran astutuksen jälkeen ja se on hyvin kiltti, tottelevainen ja miellyttämisenhaluinen myös muiskua kohtaan. Onni ja Kuje on vissiin huomanneet mun lyhyen pinnan. Onni on harvinaisen tottelevainen ja Kuje on muuttunu ihan kainalokoiraksi.
Tälle viikonlopulle ois tiedossa Oreniuksen agilitykurssi, jonne meen Onnin ja Kujeen kanssa sekä unta, lepoa ja rentoutumista ystävien seurassa. Jes! Ihan parhautta. Oon kolmena päivänä ehtiny nukkua päiväunet ja olo alkaa olla aikas eri mallilla ku viime perjantaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti