Elmeri harrastaa

Mun koirilla on kaksi harrastusta: näyttelyt ja agility. Elmeri ei tokikaan ole oma koirani, mutta kun se tuossa vierellä pyörii niin pakkohan sitäkin on ottaa mukaan toimintaan. Vähän kuten Leelakin on raahattu jo näyttelyyn ja aina välillä olen senkin kanssa harjoitellut omilla esteillä.

Koska Elmeri on sekarotuinen ei virallisiin näyttelyihin ole asiaa, mutta match show:t ovat sillekin sallittuja. Siispä suuntasimme vappupäivänä läheisen jäähallin parkkipaikalla olevaan mätsäriin. Alunperin tarkoitus oli ottaa useampikin koira, mutta kaikki muut karsiutuivat eri syistä pois. Siispä Elmeri pääsi ihan yksinään kokeilemaan kauneuskilpailun vetovoimaa.

Elmeri pureskeli Leelan mustan hihnan. Siitä saikin sitten kätevästi sille näyttelyhihnan ja näyttelypannaksi otin Onnin mustan puolikuristavan. Oikein näpsäkät näyttelyvermeet. Nameina mukana oli ihan vaan nappuloita. Elmeri on niin ahne, että on oikeastaan sama vaikka sille syöttäisi pieniä kiviä. Kaikki menee ja hyvällä ruokahalulla.



Koska emme olleet harjoitelleet ja me ollaan lahjattomia, niin kovin hienoa ei esiintyminen ollut. Elmeri kyllä seisoi suurimman osan ajasta ja oli kerta kaikkiaan upea tutkittava, mutta liikkeet olivat vähän... ööö... riehakkaat. Se meni oikeasti ihan hienosti kehän ulkopuolella. Elmeri ravaa helposti, eikä askellaji ollutkaan varsinainen ongelma vaan hallinta. Kehässä kun oli toinen koira juoksemassa meidän edellä ja Elmerin mielestä touhun tarkoitus oli laittaa leikiksi. Se onnistui jopa jossain vaiheessa kiskomaan mut ulos kehästä. Tosi tyylikästä.



Ison koiran kanssa on niin erilaista mennä kun pienen. Vähän vaatii tottumista tuo Empun hallitseminen ja hillitseminen. Mutta meillä oli hauskaa. Ja olen tosi tyytyväinen siihen miten rento Elmeri oli tuollaisessa tapahtumassa ensimmäistä kertaa. Taas huomaa eron tyttöihin niin vahvana. Vaikka menestys ei ollut suurta, niin ainakin hauskutettiin yleisöä. Onneksi ei ollut videokameraa matkassa. Seuraavaa kertaa varten on pari ideaa jo taskussa, joten ehkä menee vähän paremmin tuo esiintymispuoli.



Viikonlopuksi tultiin Kristiinaan. Täällä kun ovat nuo esteet, niin pakkohan se oli päästä vähän maistamaan agilityn huumaa. Otin pienen kokeilun Kujeen kanssa. Se kulki aika innokkaasti. Kun kerran sain esteet raahattua vasta leikatulle nurmelle, niin pitihän sitä enemmänkin kokeilla. Siispä opetin Elmerin menemään putkesta ja ottamaan kontaktia. Lähinnä harjoiteltiin ylösmenoa, mutta muutamaan otteeseen poika vilahti koko esteen yli, joten tuli sitä vähän alastuloakin. Jouduin laittamaan hyppyesteiden siivekkeet kontaktin vierustoille, että sain Empun käsittämään oikean paikan. Se on kyllä mainio otus. Virtaa riittää ja hirveä halu sillä oli mennä. Oli hauska leikkiä sen kanssa kun se oli niin täpinöissään.



Tässä vielä Amandan maha.