Maanantaina K ei päässyt Kujeen kanssa treenaamaan, mutta koska olin varannut illan tyhjäksi menin sitten itse tuholaisen kanssa kentälle. Tyttö oli alkuun melkoinen haahu taas kerran. Maassa oli Haju, joka oli monta kertaa kiinnostavampi kuin tylsät namit tai edes pehmopallo. Namit kieltämättä olivat huonoja, kun makkarat jäivät kotiin. Sain lopulta lelulla heitsattua vähän virtaa ja kun moottori lähti lopulta käyntiin, niin meno oli vauhdikasta.
Eka rata meni vähän hajujen kanssa takutessa. Siinä oli liian ratkaisevassa kohtaa mielenkiintoinen tuoksu mistä Kujetta ei meinannut saada irti millään. Toisella radalla oli hajun kohdalla vauhtia ja se menikin ihan eri malliin. Kun olin saanut aivoni muistamaan, että Kujetta piti viedä tiiviisti, eikä vaan olettaa sen toimivan, meni toinen pätkä aika nappiin. Viimeinen kerta meni ihan siivekkeitä nuolle, pienillä kaarroksilla ja vautia ja asennetta riitti. Kuje irtosi putkeen nätisti. Siitä on tullu ihan erilainen putkeen syöksyjä kun nuo toiset joita saa saattaa melkein suulle asti.
Saataisiinkohan suorittaa rata Agirodussakin se viitisen kertaa, että muistaisin ketä ohjaan ja Kuje vois kehittää itselleen draivin päälle....
Eilen vuorossa oli Onnin treeni ja oman ryhmän veto. Siinä vaiheessa ku pääsin kentälle siellä ei ollu ketään ja alkoi tuntua, ettei ketään ole tulossakaan. Vaan saatiin porukka kasaan. Meillä oli vetäjänä samainen koutsi kun maanantaina Kujeelle ja treeninä Laamasen Mian suunnittelema hyppypätkä, johon lisättiin kontakti. Siellä oli muutamia pyörityksiä ja paljon ansoja. Jonkun toisen koiran kanssa rata ois ollu haastava, mutta perässä vedetävän Onnin kanssa suurin haaste oli siinä, että jaksoi itse juosta tarpeeksi isot kaarrokset.
Onni oli upea. Kerta kaikkiaan mahtava otus. Ajattelin, ettei radasta välttämättä tule juuri mitään kuumalla säällä, mutta pojalla oli asenne kohdallaan. Eka pätkä suoritettiin puhtaasti, rimat ei tippunu, mutta meno oli hidasta ja töksähtelevää. No tein kyllä vähän väliä välipalkkauksia vauhdissa, että se tietysti hidasti. Rikottiin rata pätkiin ja saatiin viilattua parempia ohjauslinjoja ja kun itse sai vähän asennetta ohjaamiseen ja muisti ketä sitä olikaan ohjaamassa, niin mehän saatiin potkua menoon.
Meillä kolisi rimat jossain vaiheessa. Syinä oli väärään aikaan käskytys (riman päällä), kiirehtiminen ohjaamisessa (, joka kaatoi koko esteen, kun ohjasin Onnin päin siivekettä, kun en malttanut odottaa, että se pääsee oikealle juoksulinjalle), väärään kohtaan sijoittunu palkkaus (Onnilla oli nenä maassa ja vauhti hiipunut, joten hyppy oikeasta kohdasta ei onnistunut). Jokainen virhe johtui musta, mikä on helpottavaa huomata. Kun sain ohjauksen kohdalleen, niin Onni suorastaan taipui hypyn päällä pitkästä selästä huolimatta ja nuoli siivekkeitä. Se oli niin mahtavaa. Putkeenki Onni meni hienosti. Innostui jopa ihan itsekseen menemään sinne.
Meillä oli putki A:n alla. Ekalla pätkällä mentiin putkeen, toisella oli tarkoitus mennä kontaktille, mutta Onnin mielestä putki oli paljon kivempi. Uskomatonta, mun kontaktivetoinen koirani. Lopulta saatiin kontaktikin otettua, vaikka sai siinä vähän kikkoja käyttää. Kepeillä saatiin yksi onnistunut suoritus (vedettynä otettu kepit) ja monta huonoa. Jos päästään ens viikon tiistaina kisaamaan, kepit on meidän heikoin lenkki. Kisoihin pääseminen riippuu ihan Amandan tilasta.
Mun hieno päiväni ei päättynyt tähän vaan oma ryhmän treenit meni mahtavasti nekin. Mä olin niin tyytyväinen koulutettaviini. Sain kehuja omasta ohjaamisesta ja sai kyllä saman sanoman viestittää molemmille oppilaille. Molemmat kuunteli ja korjasi ohjaamistaan. Saatiin tosi nappeja pätkiä vedettyä. Helteestä huolimatta erittäin antoisa treenikerta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti