Lauantaina sain Nemin omistajalta perehdytyksen jäljen tekoon. Tehtiin siinä Nemille ja Elmerille muutama lyhyt jälki ja käytiin lenkkeilemässä. Elmerillä kun virtaa piisaa, ajattelin nenätyöskentelyn olevan paras tapa väsyttää poika. Emppu on kovin ahne nuorimies ja siitä oli oikein mukavaa seurata namivanaa. Kolmannella ja viimeisellä jäljellä se näytti jo tajunneen idean. Sählähän se on, kova kiire kokoajan eteenpäin.
Sunnuntaina tein itse pari pitempää jälkeä ennen kuin lähdin Kujeen kanssa Turkuun piipahtaan Agirotu-treeneissä. Tarkoitus oli minimoida Elmerin tekemät vahingot sillä aikaa kun joutuu pitkäksi aikaa jäämään kotiin. Jäljet meni ihan kivasti. Intoa riitti ja jaksoi seurata pitemmätkin loppuun asti. Ja parasta oli ettei kotona oltu ovia auottu eikä murtauduttu ruoan ääreen kun illalla kotiuduttiin Kujeen kanssa.
Ois eilen vissiin pitäny tehdä taas jälki, sillä mun ollessa poissa oli poika avannut kaksi ovea ja korkannut Leelan uuden ruokasäkin. Tänään on illalla agikisat, joten pitää miettiä että ajaisko muutaman jäljen päivällä vai kehittäiskö jotain muuta väsytystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti