keskiviikkona, heinäkuuta 02, 2008

Seuran hyllyn keruukekkerit

Olipa rankka kisareissu, vaikka matka kisapaikalle oli huomattavasti lyhyempi kuin mitä Oulun keikat ovat olleet. Bussilla päästiin helposti seikkailemaan, vaikka ensimmäisen bussin kuski napisikin siitä, etteivät Onni ja Amanda näytä sylikokoisilta. Kisapaikalla sit nähtiin tuttuja ja hengailtiin seuralaisten kanssa. Meillä oli seuralla aika iso edustus kisoissa. Melko suuri osa ykkösluokan koirista löytyi kisaamasta ja kaikissa luokissa. Mikä oli erityisen hieno, niin myös toisia seuralaisia tuli katsomaan meidän menoa, tsemppaamaan ja kommentoimaan. Aika mahtavaa tukemista ja jäi tosi hyvä olo.

Amandan eka rata meni ihan pyllylleen. Mä olin ihan kohmeessa ja Amanda meni nopeammin ku uskoinkaan. Kaikki lähti pieleen heti alusta kun Amanda varasti lähdössä. Tääkin oli mun mokaa kun en tajunnu odottaa pillin vihellettystä ennenkuin jätin Amandan hypyn taakse. Eihän se kestä siellä niin pitkää odotusta. Että mä olin tyhmä. No rata meni ihan hyvin keinulle asti. Tamskin keinu on aika ... no kevyt ja kiikerä. Paukahtaa kovalla äänellä. Amanda tietysti säikähti sitä kuten jo varsin monet muutkin sitä ennen ja sen jälkeen. (Minikoirille keinu lopulta poistettiin.) Sen jälkeen tulevalla puomilla sit lähdin vetään ihan liian kovaa enkä jääny tukeen Amandaa nousulle. Sehän hyppäs alas. No ei kun uudestaan yrittään ja tällä kertaa pysyin vieressä. Mun ohjaaminen oli ihan törkeän huonoa. Koko ajan. Olin jäljessä ja pihalla. Kepit kusin. Ainoa hyvä mitä radasta voi sanoa on että Amandalla oli vauhtia ihan kivasti. Ohjaaja vaan oli niin pyllystä ku olla voi. Hylly tuli. En tiedä tuliko varastamisesta vai miljoonasta kiellosta.

Seuraavalle radalle kokosin itteni. Tarkotushan oli pitää hauskaa. Mitä jos vaikka ohjais ja kehuis koiraa. Vois ehkä Amandallaki olla kivempaa. Tokalla esteellä tehtiin hylly. Amanda meni renkaan välistä ja kun lähdin korjaan sitä niin hyppäs takaspäin renkaan läpi. Loppurata oli ku unelma. Mentiin ihan kivaa vauhtia. Keinu sujui ilman minkäänlaista hermoilua. Sain tehtyä takaleikkauksen A:lle. (Mä! Takaleikkauksen! Onnistuneesti!!!!) Kepit meni oikein. Hitaasti, mutta oikein. Kertakaikkiaan ihana. Vähän harmittaa rengas ku en tajunnu mennä renkaan taakse ottaan vastaan lähdössä. Se ois voinu toimia paremmin. Tyytyväinen kuitenkin olen. Erityisesti siihen miten Ama onnistui tekeen ekan kierroksen säikähdyksestä huolimatta upean keinun.

Hyllyjä satoi meidän seuralle. Tosin suoritukset oli varsin hienoja. Yksi virhe vain kostautui. Niinhän se usein menee. Onni teki tuloksen. En ole ihan varma oliko ainoa tuloksen tehnyt meidän seurasta. Odottelu ei tehnyt Onnille kauhean hyvää. Se oli vähän valju. Kaikki meidän virheet johtuivat mun ohjauksesta. Eka rima tipahti, koska tein taas sen virheen, että käskytin riman päällä. Se ei Onnin kanssa onnistu. Mun pitäis asia tietää. Kaksi kieltoa saatiin toinen hypyltä ja toinen putkelta. Molemmissa tapauksissa en ohjannut tarpeeksi lähelle estettä vaan odotin Onnin irtoavan. Eihän se irtoa. Kyllä mun pitäis tietää. Viimeinen ja harmittavin virhe tuli keppien viimeisestä välistä kun en käskyttänyt sitä. ARGH! Mikä harmittava moka. Miksi en voinut loppuun asti viedä. Miksi?? Muuten meni ihan kivasti. Yliaikaa semmoiset parikymmentä sekuntia...

Kisat venyivät yli aikataulun. Viimeinen bussi millä suunnittelin kotiin lähteväni meni ennenkuin pääsin Onnin kanssa radalle. Mulla oli onneksi seurana Tuittu omistajineen ja me päätettiin mennä yöbussilla joka lähti suhteellisen läheltä. Onneksi oli seuraa eikä tarttenu yksin siinä humalaisten kanssa odotella. Kaupunkiin asti päästiin bussilla ja loppu matka käveltiin kotiin. Siinä puol yhden maissa pääsin toteamaan, että Elmeri on murtautunut taas ovista ja syönyt taas Leelan ruokaa ja on taas kuin pallo. Ja viideltä aamulla lähdin äärimmäisen pirteänä töihin.

Ei kommentteja: