Käytiin viikonloppuna moikkaamassa Hellusen velipoikaa perheineen ja heillä on valtavan suloinen tytär Mirella. Neiti taitaa olla siinä kymmenen kuukauden kieppeillä. Vauhtia piisaa ja kovasti olisi hinku päästä kävelemään. Vierailulle otettiin mukaan tytöt, jotka oletettavasti osaavat käyttäytyä hyvin. Onnihan varastaa kaikki lelut ja Elmeri sählää. Hienostihan tytöt käyttäytyivätkin. Amanda pysyi tarkasti vähän kauempana Mirellasta, mutta Kuje oli kiinnostuneempi. Se ensi haistelun jälkeenkin pysyi lähellä ja innostui palloleikistä. (Yllättävää pallohullun koiran kanssa...) Antoi jopa Mirellan ottaa kiinni kuonostaan.
Eilen muisku kävi shoppailemassa vauvanuken ja esitteli sitä. Kujeesta nukke oli erittäin epäilyttävä ja se meni tuolin alle puffailemaan. Vasta kun otin itse nuken käteeni Kuje uskalsi tulla haistelemaan sitä ja nolostui tajutessaan että se on vaan esine. Joskus sillä on niin kummia aivoituksia. Mene ja ota tuosta nyt selvää. Vaan hyvin tuli taas muistutusta siitä, että läntsyjä sosiaalistetaan pitkään ja hartaasti.
Olen muutenkin huomannut, että kun olen itse paikalla niin Kuje on paljon rohkeampi kuin mitä se on ilman minua. Esim. jos meille tulee vieraita ne pitää haukkua, mutta jos olen siinä lähellä rauhoittuminen tapahtuu nopeasti ja ilman minua Kuje on ihan mahdoton. Että kyllähän se aika paljon muhun tukeutuu. Vaan ihan hyvä ominaisuus tuo on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti