Viikko on vierähtänyt ihan liian äkkiä lomaillessa. Tai no lähes lomaillessa kun oli vain etäkoulua eikä töitä laisinkaan. Aika katosi nopeasti, mutta mitään ei ole tehty. Loma alkoi surullissa merkeissä kun luin Aasan pois menosta. Sydämeen iski suru kuin puukko ja länderimaailma menetti yhden ihanimmista persoonista. Kipalle perheineen lämmin osanotto :hali: Aikanaan tuska haalistuu, mutta iloiset muistot säilyttävät. Ainakin toivon kovasti niin. En itse voi ajatella Aasaa purskahtamatta itkuun, joten voin vain kuvitella miten kova ikävä teillä on.
Meillä koko porukka on tervettä ja kyllästynyttä. Koska mitään ei olla tehty. Maanantain agiharkat jäi väliin kun oltiin Oulussa. Torstaina piti päästä Tampereelle vetään treenit ja harkkaamaan, mutta eipä päästy kun joku ääliö (siis kirjoittaja itse) oli jättänyt kevythäkin kämpille, eikä kolmen koiran kanssa ollut junaan menemistä. Mentiin Ouluun bussilla ja samalla tavoin tultiin takaisin Kristiinaan sit perjantaina eli bussilla. Näitä kolmen koiran omistamisen iloja...
No nyt kai voi levännein mielin lähteä huomenna töiden kautta kouluun ja jatkaa illalla harkkoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti