Auringonpaisteinen viikonloppu

Aurinko on paistanut iloisesti koko viikonlopun. Onnistuin jopa polttamaan vähän olkapäitäni lauantaina. Siivouksen ja pyykköyksen ohella on aikaa tullut vietettyä ulkona. Lähellä oleva nurmikenttä on vähän niin kuin oma iso takapiha. Jos kohta saa varoa, ettei selän takaa pamahda ihmisiä tai koiria.



Perjantaina oli agitreenit. Ne olivat vähän masentavat. En tiennyt etukäteen ettei meillä ollut valmentajaa, joten en edes yrittänyt etsiä mitään harjoituksia. No paiakn päällä selvisi, että meitä oli taasen peräti kaksi koirakkoa. Lopulta päädyimme siihen, että rakensin muutaman radan pätkän jota vähän muuteltiin. Tarkoitus oli tehdä pätkiä, joissa olisi ollut jotain haisteetta, mutta toisin kävi. Joko ne olivat hyvin helppoja tai sitten melko helppoja. Kokeilin harjoitella vähän Amandan lähettämistä eteen esteelle, mutta se sujui hyvin huonosti. Motivaatio harkoissa ei ollut ihan kohdillaan, vaikka teknisesti asiat sujuivat.

Lauantaina piipahdimme muiskun kanssa kaupassa ja soitimme poliisit. Joku oli sammunut bussipysäkille suoraan auringonpaisteeseen. Tyyppi oli elossa, mutta aivan tillintallin. Siispä soitimme poliisit korjaamaan henkilön talteen.

Kuje äärimmäisen ystävällisesti pissasi sänkyyni. Ihan kiva, että se on oppinut hyppäämään sänkyyn... Ärsyttävä kakara! Pyykkäyksen, töiden ja yleisen kämpän puunauksen ohella tuli viettyä aikaa ulkona ja napsittua viikottaiskuva. Aikuisista koirista vain Leela onnistui poseeraamaan kauniisti. Tekisipä mieli viedä neitokainen näyttelyyn. Muisku kyllä lupasi, että saan kiikuttaa Leelaakin mukanani näyttelyissä, jos tahdon. Ehkä kenties, jahka päästään taas näyttelykenttien makuun.



Sunnuntaiaamuna tytöt saivat taas olla silitettävinä. Kaksi pikkutyttö (,jotka muuten olivat todella hyviä koirien kanssa) tulivat kysymään lupaa koirien silittämiseen. Tällä kertaa tajusin kaapata Leelan kainalooni. Silitettäviksi jäivät siis vain länderit.



Illalla raahasimme muka-esteeni muka-takapihallemme. Harjoittelin Amandan lähettämistä suoraan putkeen. Ei kovin pitkän matkan päästä onnistunut, mutta nyt kun keksin, että sitä voi kotona hrjoitella niin eiköhän jossain vaiheessa aleta edistyä. Leela ja Kuje saivat myös leikkiä esteillä ja Onni hengaili varjossa keppiä syöden. Muisku siisti Amandan turkin ja neitosesta tulikin nätin näköinen kun kuolleet karvat pölisivät ilmaan. Laiha se on, saisi saada vähän lisää massaa. Mun koiristani massaa ei kerää kuin Onni ja sen ei tarvisi kerätä.