Rattoisa aamu. Kuje mellesti koko viime yön. Viiden aikaan Amanda herätti lisäämään vettä, jonka Onni joi. Hetken päästä Amanda herätti lisäämään vettä, jonka Onni taas joi. Lopulta kaikki saivat vettä ja tulivat takaisin sänkyyn. Kuje ei olisi halunnut nukkua, johan se oli ehkä viisi minuuttia ollutkin rauhassa. Lopulta sekin sippasi ja tuskin olin silmääni ummistanut, kun herätyskello soi.
Kahvikupillisen jälkeen olin hereillä ja pakkasin Kujeen reppuun. Pyörällä suhautettiin kaupungille ja eläinlääkäriin. Kuje sai haistella isoa sekarotuista pentua, joka oli myös tulossa rokotuksiin. Pentu oli ihan kiva, mutta aikuisille koirille piti vähän haukkua. Argh! Haukkumisen lopettamiskoulutuksemme on huonolla tolalla. Pitänee harkita suihkupulloa.
Kuje tallusteli pöydällä tyytyväisenä siihen asti, että lääkäri alkoi hienovaraisesti tutkimaan. Sepäs ei olisi sopinut neidille lainkaan. Lääkäri vaihtoi otteita vähän päättäväisemmiksi ja murjottaen Kuje kyyhötti pöydällä ja mulkoili kulmiensa alta. "Tämä pentu ei pelkää yhtään, mutta on ärsyttävä vempula, jolle ei saa antaa missään nimessä vaihtoehtoja." En oikeastaan ollut huomannutkaan kuinka paljon Kuje testailee ihmisiä. Oikeastaan vasta lääkärin sanottua ääneen minkälainen Enpäs!-koira Kuje on huomasin monta tapahtumaa missä olisi voinut ihan selkeästi nähdä asian, jos olisi enemmän kiinnittänyt siihen huomiota. Odotettavissa ihana murkkuikä....
Rokotuksia Kuje ei taaskaan huomannut. Se istuskeli tympääntyneenä pöydällä, vikuroituaan ensin hetken kiinnipitämistä vastaan. Rokotusten jälkeen lääkäri tutkaili Kujetta vielä uudelleen ja syötteli ahneelle neidille nameja. Kehotti harjoittelemaan vieraiden ihmisen tutkittavana oloa niin, ettei Kujeella ole mahdollisuutta valita haluaako se olla tilanteessa vai ei.
Kuje menee yleensä itse mielellään vieraiden luo. Sellaisissa tapauksissa neiti itse valitsee luokse menemisen. Meidän pitäisi harjoitella tilanteita missä ihminen tulee Kujeen luo. Eli tilanteita missä neiti tutkitaan halusi se sitä tai ei. Kuikku on rohkea ja päättäväinen pentu, mutta myös hyvin itsetietoinen. Tosin sanoen sen kanssa voi joutua vääntämään peistä vähän enemmänkin kunhan se tuosta kasvaa ja piiruakaan ei saa antaa periksi. Miksi mä aina ihastun tälläisiin itsepäisiin yksilöihin? Olihan tuo jo pentuna tiedossa.
Pitänee ruveta käymään treffeillä ja pyytää miehiä tutkimaan Kujeelta vaikka hampaat. "Haluatko tulla meille kahville? No kun olet siinä niin viitsisitkö tutkia tuon pennun hampaat...."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti