Meillä on porukka ihan kuollutta. Koirat ovat pentutapaamisen jäljiltä vielä velttoja raatoja ympäri kämppää ja itse olen painanut pitkän yön töissä. Aktiivisuus on alle nollan.
Eilen tuli jälleen kerran todettua, että pään pientä ääntä pitäisi kuunnella tarkemmin. Olin lähdössä töihin ja mietin, että Kuje pitää varmaan käyttää uudelleen vielä ulkona ennen lähtöä. Pohdiskelin laiskasti, että ottaisiko sen syliinsä, laittaessani kenkiä jalkaan. Ehdin kääntymään Kujetta kohden ja eikös neiti pissanut silloin. Olisi joo pitänyt ottaa syliin. Kun vaan muistaisi kuunnella pientä ääntä joka aina tuntuu olevan oikeassa..
Törmäsin eilen uudelleen lähellä asuvaan länderiin ja nyt selvisi, että ketäs täällä päin asuu. Olipas mukava pysähtyä rupattelemaan. Sinänsä hupaisaa, että Vaasassa näin yhden glennin ja yhden länderin ja Tampereella niitä asuu molempia kaksin kappalein ihan meidän vieressä. Ison kaupungin edut vissiin.
Kujeen kanssa lenkillä törmättiin naapurin Kuti-sakemanniin. Pikkuneidin piti puffailla hetken aikaa. Olin taasen jättänyt hihnan kotiin, mutta en ottanut Kujetta syliin. Yllättävää kyllä tyttönen pysyi ihan muutaman kiellon avulla vieressäni koko sen ajan kun jäimme naapurin kanssa juttelemaan. Olinpa tyytyväinen Kujeen tottelemiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti