Eilen käytiin yölenkillä. Kujeen päästin vapaaksi melkein heti ja melko pian myös Amandan. Onni sorrettiin taas ja se joutui tallustelemaan hihnan päässä. Eipä mennyt kauaa, kun Amanda sai vainun. Meidän lähellä asustelee rusakoita ainakin kolme kappaletta. Annoin Amandan seurailla hajua vapaana, mutta kutsuin sen välillä luokse. Jossain vaiheessa Amanda palasi takaisin niin intopinkeänä, että katsoin paremmaksi kytkeä sen.
Päästin sen takaisin jäljelle ja ryhdyimme kaikki seuraamaan Amandaa. Eräänlaista virikkeistämistä kai tämäkin tuumin ja annoin neidin touhottaa menemään. Vauhti kiihtyi. Kuje säntäili ympäriinsä innoissaan ja kävi syömässä pupunpapanoita. Onni seurasi vähän tympiintyneenä viimeisenä. (Meidän lauman terrieri....)
Hyvinpä Amanda osasi jälkeä seurata sillä törmäsimme rusakkoon. Kuje meni sen viereen haukkumaan ja rusakko katosi näkyvistä ennenkuin Amanda ehti sitä nähdä. Pupunen oli reippaasti Kujetta isompi. Onneksi pikkuneiti päätti tulla lauman luo ilmoittamaan havainnostaan, eikä lähteny yksikseen rusakon perään. Seurasimme vielä hetken aikaa jälkiä, mutta lopulta päätin kääntyä kotiin. Ihan kelpo pupukoira saattaisi seurakoira Amandasta tulla. Ainakin intoa piisaisi.
Ps. Edelliskesän jänisjutut löytyvät myös kesäkuun kohdalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti