Alkuviikko on ollut työpainotteista. Ajattelin, että jääpä koirilta kaikenmoiset aktivoinnin väliin ja joutuvat reppanat tyytymään pelkkiin tylsiin lenkkeihin. Vaan kyllähän sitä pätkälenkkeihin näemmä saa actionia.
Maanantaina Amandan ja Kujeen kanssa törmättiin Nugaan ja johonkin russelipoikaan. Olin ihan puoliunessa kun oli pakko vetäistä työkohteiden väliin nokoset. Sängystä kampesin suoraan lenkille ja hädintuskin olin silmäni aukaissut, kun russeli pamahti eteemme.
Positiivista: Kuje ei haukkunut. Onneksi ei ollut koko lauma matkassa. Siinä olisi saattanut tulla aika rähinä jos ykskaks yllättäen olisi karkulainen paukkaissut lauman eteen. Tytöt sen sijaan tyytyivät nuuhkimaan nätisti. Nuga emäntineen oli hetken matkan päässä juttelemassa karkulaisrusselin omistajan kanssa. Laahauduimme heidän seuraansa ja päästin Kujeen vapaaksi. Pentu säntäsi heti leikkimään Nugan luo.
Russelipoika yritti kovin kosiskella Amandaa, mutta neiti ei lämmennyt sulhoehdokkaalle. Käski vain painua suolle. Kohteliaasti ilmoitin, että meillähän vain minä käsken ja Amanda jäi sen jälkeen surkea istuskelemaan ja tuijotti minua ahdistuneena herraseuran kierrellessä liian lähellä. Katseltuani hetken aikaa, tuumin, että paras päästää Amakin vapauteen niin pääsee juoksemaan, jos russeli ahdistelee. Naps ja Amanda kaikkosi. Russeli joutui tyytymään Nugan ahdisteluun.
Hetken päästä jäimme vain tyttöjen kesken ja Kuje innostui leikkimään Nugan kanssa kepillä. Olivatpa suloisen näköisiä ja kyllä harmitti ettei ollut kameraa matkassa. Amandaa ei keppileikki "vieraan" koiran kanssa kinnostanut. Se kävi vain kerran tarkistamassa, että millä toiset leikkivät ja meni sitten kauemmas. Oli jotenkin rentouttavan leppoisa fiilis katsella koirien leikkejä.
Eilen päivälenkki meni myös leikiksi, mutta avin oman lauman kesken. Menimme makoilemaan nurmialueella ja koirat saivat peuhata muutaman tunnin keskenään. Peuhaaminen lähinnä koostui ruohon syömisestä ja makoilusta, mutta tulipa oltua ulkona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti