Lauantaina juoksuinen Amanda lähetettiin Ouluun evakkoon. Äiti tuli päiväksi käymään ja nappasi takaisin mennessään Amandan mukaansa. Oli kuulemma käyttäytynyt junassa hyvin. Kiltisti makoili lattialla ja keräsi ihailija/silittejäjoukon ympärilleen. Seurailee äitiä jokapaikkaan siellä nyt. Toivottavasti on oikein kiltisti. Se lähti vähän lennossa, puoliksi suunnittelemattomasti. Meille kannattaa tulla kyläilemään, kun voi noin vain saada koiran matkaansa :D
Sunnuntaina hengailtiin loppulauman kanssa Kutin ja Nugan kera lähimaastossa. Jotenkin sitä vaan taas lenkillä ajauduttiin tilanteeseen, missä koirat päästettiin irti ja annettiin niiden leikkiä keskenään meidän ihmisten vaihdellessa kuulumisia. Vaan kaikki olivat oikein tyytyväisiä tilanteeseen, joten eipä tuosta liene haittaakaan. Nugan lähtiessä omistajineen kotia kohden olisivat Onni ja Kuje liittyneet seuraan. Onni jäi pitkäksi aikaa arpomaan, että lähteäkö tosiaan ihanan tytön matkaan vai jäädä meidän muiden seuraan. Lopulta Kuje kiskoi sen hihnasta meidän luo.
Kuje joten kuten pysyttelee minun matkassani. Eilen illalla käytin Kujeen ensin pissalla ja muisku tuli Onnin ja Leelan kanssa vähän ajan päästä perässä. Minä suuntaisin vähän aikaisemmin kotiin päin. Kuje oli irti ja lähti ensin muiden perään jatkamaan uudelleen lenkkeilyä, mutta tuli lopulta kutsusta mukaan. Onneksi se vielä tottelee edes tuon verran.
Kujeen viimeinen kulmurikin on vihdoin irronnut. Onni sen taisi lopulta irroittaa. Kaksikko riehui leikkien vetoleikkejä. Kuje on keksinyt, miten kivaa se on Amandan poissaollessa kiusata Onnia Amandan sijaan, ja kiskoo Onnin suusta lelua aina iltaisin. Superihanaa että ovat keksineet, miten hauskaa tätä on leikkiä sängyssä juuri, kun pitäisi mennä nukkumaan. Odottelin pari päivää, että löydän hampaan vielä poskestani, kun aamulla herään, mutta eipä sitä ole näkynyt. Eipä nyt sentään tartte enää hampaita miettiä, voisi huoletta tänäänkin mennä mätsäriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti