Käytiin Kujen kanssa bussilla keskustassa vähän seikkailemassa. Bussissa oli tyttösen mielestä ihan tylsää ja se natisi alkumatkasta. Onneksi muutaman pysäkin jälkeen bussiin tuli äiti ja pieni tyttö, jotka tulivat silittelemään ja juttelemaan. Kujeenkin loppumatka sujui iloisesti nuoleskellen pikkutytön kättä.
Käväisin ensin Kujeen kanssa toimistolla. Ei neiti olisi millään maltanut odotella sillä aikaan höpisin työjuttuja. Onhan se nyt ihan kauheaa yritää olla muutamaan minuuttia paikoillaan. Näinköhän meidän pitäisi harjoitella tylsää odottelua vähän enemmän. Valoissakaan Kuje ei olisi malttanut odotella. Se käveli hienon herraskaisesti valoihin asti ja alkoi siinä länderimäiseen tyyliin pomppia. Odotus on energiapallolle vaikeaa.
Koska oltiin keskustaan asti päästy, piipahdimme Stockalla hakemassa vähän herkkuruokapurkkeja. Astuimme sieltä ulos vain nähdäksemme, että bussi vilahti silmien edestä. Siispä soitin muiskulle joka oli juuri pääsemässä töistä. Suunnitelma vaihtoon ja jäimme keskustaan torin rantaan kahville ennen kotiin kävelyä.
Kuje oli Hämeenkadun melskeessä täysin kotonaan. Sitä ei häirinneet bussit tai mopot, ei edes metrin päässä ohimennyt lakaisukone. On se ihan kaupunkilaiskoira. Olisi hauska nähdä mitä mieltä se on sitten maalaiselämästä. Lehmistä ja traktoreista. Saattaisi olla vähän jännempää kuin tavalliset keskustan metelit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti