Kujeella on yläkulmurit olleet paikoillaan, vaikka rautahampaat uskee esiin. Leirillä sillä oli iloisesti suussaan kuusi kulmahammasta. Ajattelin, että eivät irtoa ollenkaan ja soitin eläinlääkärille. Sieltä tuli käsky heilutella hampaita ja leikkiä vetoleikkejä. No niinhän siinä kävi, että veto leikin seurauksena toinen kulmuri irtosi. Toinenkin heiluu, joten eiköhän sekin irtoa tässä piakkoin. Enpä siis stressaile niistä enempiä.
Eilen innostuin vähän nyppimään Amandaa ja jäki oli ihan hirveää. Nyt se on paikoin kalju ja paikoittain sillä on hajanaisia karvatuppoja. Neitokainen näyttää hyvin säälittävältä. Lisätään tähän vielä kalju päälaki yhditettynä pörröiseen häntään, johon en hipaissutkaan. Tarkoitus on kyllä nyppiä tyttönen ihan loppuun asti, vaikka eilen into loppui kesken.
Onnikin pääsi käsittelyyn, mutta siitä ei huomaa eroa. Häntä on vähän kaljun näköinen, mutta se onkin sitten ainoa muutos. Äijän nyppiminen jatkuu myöskin jahka innostun seuraavalla lenkillä taas nyppimään karvan taikka pari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti