Otin Amandan eilen mukaan töihin. Innostus töihin lähtöön oli olematon, joten ajattelin matkaseuran piristävän ja nappasin sitten neidin siihen pyörän vierelle jolkottelemaan. Puolessa välissä matkaa törmäsimme outoon näkyyn. Kuumailmapallo oli laskeutunut maahan. Kauempaa näytti siltä, että se oli keskellä tietä, mutta ihan nätisti oli pallo tien reunassa. Paikalle oli kerääntynyt joukko ihmisiä. Vähän matkan päässä oli koiranulkoiluttajakin, jonka koira ei suostunut lähestymään palloa. Reppana pelkäsi. Amanda ei tainnut edes huomata palloa, sillä se keskittyi harmittelemaan, että siinä vaiheessa kävelimme, sillä olisi pitänyt päästä kovaaaaaaa.
Takaisin tullessa annoin sitten neitisen revitellä hetken matkaa. Oi mikä riemu olikaan juosta niin kovaa kuin tassuista irtoaa. Sen jälkeen Amanda ehdottelikin vähän joka välissä, että eikös vaihdettaisi taas ravi juoksuksi. Kotona se meni ensimmäisenä tökkimään Kujeen leikkimään kanssaan. Länderit ovat niin käsittämättömiä. Luulisi, että tuollaisen juoksemisen jälkeen neiti olisi ollut poikki ja halunnut mahdollisesti nukkua.
Pakkailen samalla tässä kasaan Kujeen näyttelyvermeitä. Olisi tämänkin voinut eilen tehdä, mutta yllättäen jätin pakkailut vähän viime tinkaan. Vaan eipä tuossa nyt muuta pakattavaa ollut kuin eväät, paperit ja hihna. Ei ollakaan matkustettu junalla Kujeen kanssa kaksin sitten sen hakumatkan. Aikuiset koirat ja kahvikuppi on ulkoilutettu. Lue päästin koirat irti ja kuljeskelin perässä kahvia siemaillen. Länderit opettavat uusia ulkoilutyylejä. Tulee pidettyä vähän enemmän porukkaa vapaana. Pesin paitani mätsärilapun kera ja jouduin vähän teippailemaan vihreästä paidasta punaista paperimössöä irti. Ei ihan kaikki lähtenyt, mutta pian olen yltäpäältä koirat karvoissa, joten pientä punakkuutta tuskin edes huomaa.
Nyt Kuje kainaloon ja kohti asemaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti