Tänään oli Takujen järjestämät epikset Hervannassa. Aamulla lähdettiin Onnin ja Amandan kera sinne kokoamaan telttaa ja raahaamaan esteitä. Koirat sai nauttia seinäkukkasina olosta aika paljon. Ensin yleinen tavaroiden siirtely, sitten jumituin ilmottautumistiskille. Sain sentään lämmiteltyä koirat pariinkin otteeseen. Ensin lämmittelin ne liian aikaisin, mutta lopulta kaikki sutviutui hyvin, eikä koirat lähteneet radalle odottelusta kankeina.
Minien ja medien rataantutustuminen kilpailevien luokassa oli yhtä aikaa. Piti siis tuumia molempien koirien menemiset yhtä aikaa. Enpäs olekaan törmännyt sellaiseen ennen missään kilapilujen tapaisessa ja aika harvoin on moista pitänyt miettiä treeneissäkään.
Ratapiirros Rata oli kohtuullisen kiemurainen, mutta oikein kiva. Haastetta oli, mutta ei liikaa. Onni lähti toisena. Kahden esteen jälkeen olin hukata koiran kädestäni ihan totaalisesti. Onnille pitääkin muistaa ohjata suullisesti vähän tarkemmin. Putkelta meille tuli vaihteeksi kielto. Tiesin, että siitä tulee kielto jos hidastan vauhdin, mutta niin vain hidastin ja kielto napsahti. Toinen kielto ehdittiin saada renkaalta, mutta Onni sentään meni renkaan ilman viiden kerran vääntämistä, joten pikkuinen kielto sinne tai tänne ei siinä tilanteessa haittaa. Kepeiltä tuli vitonen kun Onnin mielestä kepit oli vähän tylsä ja sen ois voinu keskeyttää jo paljon aikaisemmin. Yliaikaa luonnollisesti ihan miljoonasti. Vaan kivaa oli. Onnilla oli vauhti niin paljon, että muutamaan kertaan olin saada sen väärille esteille kun en tajunnut ajoissa ohjata. Oltiin toinen joka sai tulokset ja sillä siis toiseksi.
Amanda meni radan kahdesti. Onnin ilmoitin radalle vain kerran, koska tiedän, ettei poika enempää jaksa. Amandan kanssa nyt tuli testattua ensi viikonloppua varten, että jaksaako mennä kaksi rataa päivässä ja hyvin jaksoi.
Heti kättelyssä meille tuli ongelma kun neiti hienohelma ei olisi halunnut jäädä vesilätäkköön seisomaan. Pysyi se siinä vähän vaapuen ja lopulta jouduin ottamaan sen matkaan ennenkuin olin saanut koottua itseni, sillä muuten se olisi lähtenyt ihan itsekseen. Amanda loiskautti toisen hypyn hirveän pitkäksi ja en meinannut saada sitä kolmannelle, mutta koska olimme harjoitelleet treeneissä vähän saman tapaista kuviota sain Amanda jollain ihmeellä kelattua kolmannelle ja siitä huidottua puomille. Puomin loppukontakti oli upea! Jäimme molemmat ihailemaa sitä hetkeksi, ennenkuin muistin jatkaa matkaa. Jotenkin olin niin ajatuksissani, että tajusin käskeä keinulla hidastamaan aika myöhään ja Amanda ei ottanut käskyä kuuleviin korviinsa. Lentokeinu.
Vedin Amandan takaisin ja otin keinun uudestaan. Hylly. Sain ohjattua Amandan putkeen puomin alle. Olen erittäin tyytyväinen tähän, sillä putket eivät ole meidän bravuuri. Amanda ohjautui aika hyvin melkein itsekseen. A:lla olisi alkukontakti voinut olla parempi, mutta loppukontakti oli taas huippu. Kepeillä oletin Amandan pujottelevan paremmin kuin mitä se osasi ja saimme korjata ne varmaan viidesti. Loppu meni vähän sinne päin. Heitin kolmanneksi viimeisen hypyn yli Amanda väärällä kädellä ja sain huudella napsutella sormiani, että sain tytön taas oikeaan suuntaan. Surkea meno, mutta muutamia hyviä kohtia löytyi.
Uusinta kierros alkoi sillä, että Amanda päätti varastaa, kun vesilätäkkö vain oli niin ällö. Pysäytin sen aidan taakse hetkeksi odottamaan vaikka kello jo kävi. Ekat hypyt meni jotenkuten. Puomin jälkeen Amanda keksi, että sitä voi lähteä oikeastaan pois ja meinasi karata radalta. En tajua mitä se sai päähänsä, mutta pienen mutkan jälkeen sain sen oikeaan suuntaan. Ohjaaminen oli niin karmean kökköä. Oikein hävetti siinä vaiheessa. Keinulle hidastin tiukasti ensin vauhdin pois ja sitten käskin keinulle ja vielä hidastin tosi tiukasti kohti loppukontaktia. Nätisti tyttönen siinä odotteli lupaa lähteä. Luulin, että alkukontakti meni yli, mutta myöhemmin huomasin, että ei siitä tullut vitosta.
Putkeen meno onnistui jälleen. Jee! Jotenkin sen jälkeen herpaannuin ja ohjasin taas vähän sinne päin. Ei mitään kovin nättiä menoa. A:n kontakteista tällä kertaa molemmat meni kivasti. Kepeille ohjasin tosi tiukasti keppien ekaan väliin ja käännyin vasta sitten oikein päin kävelemään. Se toimi paremmin ja Amanda pujotteli ihan kohtuullisesti. Loppujen hypyt meni hiukan paremmin. Mutta fiilis radalta oli aika ...hävettävä. Ohjaus oli niin surkeaa. Olin aika järkyttynyt kun tuloksena oli nolla ja vielä ehdittiin ihanneaikaan. Tällä tuloksella saatiin voitto. En olisi radalta tullessani uskonut. Tuloksia katsellessa katsoin ensin Onnin ja virnistelin meidän yliajalle, katsoessani Amandan tulosta jouduin kyllä pariin kertaa tiiraamaan ennen kuin uskoin silmiäni. Ohoh.
Päivä venyi omien ratojen jälkeen vielä, sillä piti palata myymään makkaroita sun muita ja korjata lopulta esteet paikoilleen, purkaa teltta yms. Kiva päivä oli ja kauheasti saatiin kamaa mukaan. Ei mahtunut kaikki reppuun vaan piti pyytää muovipussi, että sai raahattua palkinnot mukaan. Nyt kisaajat nukkuvat reporankoina pitkin kämppää. Tänään olisi iltaruoaksi tiedossa nappuloita kera makkaranjämien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti