Ei meidän elämä sentään ihan pelkkää agilitya ole, vaikka niin voisi viime päivien aiheista vähän päätellä. Harrastusten ulkopuolella elo on aika juoksuista. Amanda on aivan ihastuksissaan Kujeen juoksuista ja yrittää kiivetä niin Onnin kuin Kujeenkin selkään. Onni alkaa kiinnostua Kujeen pepusta päivä päivältä enemmän ja saapa nähdä koska pitää alkaa lenkittää niitä erikseen.
Tänään käytiin aamulenkillä Kaupissa Onnin, Amandan ja Kujeen kanssa. Leela ei voi lenkkeillä pitkästi, sillä se on toipilas. Tarkoitus oli tehdä palauttava lenkki agikoirien kanssa ja purkaa vähän Kujeen energioita. Loppujen lopuksi eksyttiin vähän ja lenkistä tuli kaikkea muuta kuin palauttava. Rämmittiin keskellä metsää ja yritettiin kiertää pahimmat kallion kielekkäät. Tulipa todettua, ettei goretex-kengät pidä vettä, eikä takki pidä kosteutta loitolla. Kotiin palasi kolme uitetun näköistä koiraa ja vaatteet päällä uineen näköinen omistaja. Ehkä me tehdään se palauttava lenkki huomenna.
Yritän totutella ajatukseen, että Kuje jää tuollaiseksi sintiksi. Jotenkin kun on tottunut Amandaan, niin Kuje näyttää ihan kirpulta. Toisaalta Ama on oikeasti aika kookas nartuksi, joten ei Kuje niin mahdottoman pieni ole. Se on mun oma taskuraketti. Juoksujen vuoksi en ole viitsinyt raahata sitä mukana eri tapahtumissa. Valitettavasti se on siis täynnä energiaa. Saa nähdä kuka meistä on tullut hulluksi ennen juoksujen loppumista.
Korvat sillä jää höröiksi. Olen jo luopunut toivosta niiden suhteen. Ei niihin mikään auta. Taitteet on väärässä kohden, joten ne höröttää milloin minnekin päin. Vaikka korvat on aika kauhean näköiset, niin tavallaan Kuje näyttää tosi ilmeikkäältä. Se on vaan niin ihana, villi pikkuärrieri. Enpä sitä mihinkään vaihtaisi. Enkä kyllä muitakaan. On ne ihania, vaikka joskus ääliöitä ovatkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti