Hilluessa eilen aamuvarhain liikenteessä ilman heijastimia, tuli mieleen, että niiden aika taitaisi taas olla. Autoilijat eivät millään erota tummia hahmoja taustasta. Talvitakkeihin on muistaakseni valmiiksi kiinnitettynä joukko heijastimia, mutta en vielä ole ottanut niitä käyttöön. Katselin vähän heijastimien hintoja kauppojen kassojen vieressä, mutta vielä en ole raaskinut ostaa. Hintahaitari on kahdesta neljään euroon ja se saa joka kerta päättämään, että kaivanpa ne vanhat heijastimet vain esiin ja laitan siitä jonkun takin hihaan kiinni.
Koiria on vielä vaikeampi erottaa pimeydestä kuin ihmisiä. Viime talvena ostin Messarista sellaiset pienet välkkyvät lamput Amandalle ja Onnille. Tosi hauskat ja kestivät päivän. Kiinnitysmekanismi petti vauhdissa ja sinne jäi lampusta puolet. Surkea systeemi.
Onnilla on pennusta asti ollut talvivaljaat joihin on kiinnitettynä iso lamppu. Se on ihan hyvä muuten, paitsi että Onni osaa sammuttaa lampun itsekseen. Ja vihaa valjaita. Vaan on se toimiampi kuin Tessalle aikoinaan ostettu valopanta, joka välkkyi vaan liikkeestä. Koska Tessalla oli taipumus seisahdella paikoilleen usein, niin puolet ajasta koira oli ihan hukassa. Testasin pantaa viime talvena Amandalle, mutta siitä loppui patterit ja käyttö jäi sitten siihen.
Eilen satuin töistä tullessa käväisemään Lidlissä ja eteen sattui alekorissa koirien heijastinpanta valolla. Otin kaikki sieltä löytyneet kolme kappaletta pantoja matkaan. Ne olivat juuri sopivan kokoiset. Kujeelle piti säätää tiukimmalle ja Onnille panta sai olla aika isona. Pannassa on heijastinnauha ja rivi led-valoja. Luulen, että teippailen varmuuden vuoksi patterin laittoaukon kiinni, ettei se tipahda koirien remutessa. Iltalenkillä valot olivat loistaneet. Saapa nähdä kuinka pitkään säilyvät toimivina. Tähän asti kahdentoista euron uhraukseni koirien näkymiselle on ollut ihan kannattava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti