Miten sitä joskus homma meneekin niin totiseksi? Kouluttamisestakin tulee työtä. Koiran pitää tehdä kaikki oikein ja nopeasti.
Meillä oli eilen agitreenit ja me vietettiin tunti vaan leikkien Amandan kanssa. Kyllä oli virkistävää ja antoi uutta puhtia. Jotenkin sitä on taas tullut keskityttyä vain tekniseen osaamiseen ja jäänyt hulluttelu vähemmälle. Molemmilla oli tosi hyvä mieli, kun palattiin kotiin.
Olen luullut osaavani leikkiä, mutta enpä ollut tajunnut edes sellaista asiaa, että molemmat voi sännätä sen lentävän lelun perään. Amandalla ei ole kiinnostusta noutaa asioita, mutta yhteinen jahtaaminen olikin tosi hauskaa. Kumma, ettei moinen ole munkaan mieleeni koskaan pälkähtänyt. Nyt tiedän ja osaan kenties jossain vaiheessa käyttää paremmin asiaa hyväkseni. Ensi kerralla kokeillaan treeneissä sitten lelupalkkaa ja jätetään namit vain kontaktille. Saas nähdä kuin käy.
* *
Kuje on yhä Oulussa. Viihtyy kuulemma hyvin ja on kiltti (siis Kujeko???). Huomenna matkustavat äidin ja siskon kanssa junalla tänne. Saapa nähdä miten se menee. Varmaan hyvin, mutta pitäähän mun jostain murehtia kun pikkuinen on ekaa kertaa poissa kotoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti