Oltiin sunnuntaina Onnin aknssa ihan kahdestaan näyttelyssä. Onpas siitä aikaa kun ihan kahden vain ollaan yhdessä liikuttu. Mikäs Onnin kanssa mennessä, kun se on niin rento. Lahdessa selvisi, että glennikehä oli siirretty kolmella tunnilla ja tuomari vaihdettu romanialaisesta austraalialaiseksi. Neljän tunnin odottelu edessä.
Joku pikkutyttö kävi kysymässä saako hän ottaa Onnin juniorhandler-kilpailuun. Annoin hövelisti luvan. Olipa hyvä, ettei hihnan päässä ollut länderi, sillä olisin taatusti tyrkännyt jomman kumman tytöistäkin sen kummemmin miettimättä vieraan matkaan. Yllättäen Onni ei halunnutkaan ihan noin vain lähteä tytön mukaan. Aika yllätys ja oikeasti positiivinen sellainen. Onni tykkää sittenkin musta :) Ja on mun perääni enemmän kuin luulin. Namien voimalla poika kuitenkin lähti tytön matkaan. Menestystä ei kaksikolle tullut, sillä Onni halusi keskittyä lähinnä vetämiseen, mun etsimiseen ja maan nuuhkimiseen.
Odotteluaika meni tuttujen kanssa höpistessä ja onnistuinpa löytämään Amandalle pari frisbeetä, jotka olisi tarkoitus ottaa uudeksi palkaksiagitreeneihin. Lopulta meidänkin kehämme alkoi. Onni yritti aluksi minunkin kanssani nuuhkia maata, mutta sain sen yksilöarvostelussa sentään liikkumaan hyvin. Tyytyväisin olin siihen, että sain aseteltua Onnin ihan kivasti pöydälle eikä se istahtanut missään vaiheessa. Onnin kanssa on kivaa, vaikka menestyksestä ei vinkkurahampaan kanssa kannata kaikkien tuomarien edessä haaveilla.
Päivä oli mukava, pitkä ja yllättävän rankka. Simahdimme molemmat heti kotiin päästyämme. Onni ei jaksanut edes itkeä Kujeen perään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti