Viikonloppuna taas tuntui siltä, että oispa kätsää jos kaikki koirat ois ländereitä. Oltiin pikkusiskon yo-juhlissa Oulussa. Onni ja Elmeri vietti juhlat pihalla kiinni ja tytöt sai rellestää vapaana. Ne kun osaa totella ja käyttäytyä. Kujeella tosin oli sitruunapanta kaulassa ehkäisemässä vahtihaukkumista. Kotimatkalla pysähdyttiin moikkaamassa jotain hellusen vanhaa työkaveria ja taas pojat sai olla hihnoissa ja tytöt pääsi edustaan vapaina.
Jos ihan tosissaan miettii, niin vaihtelu virkistää. Mua riepoo Onnin jääräpäisyys, mutta toisaalta se on myös tosi virkistävää. Oon ihan helisemässä kun Onni on poissa ja tytöt on niin kilttejä. Pieni jääräily pitää mut järjissäni. Ja Elmeri on ihana kunhan se vaan vähän rauhoittuisi tai jos on paljon tilaa, jolloin se voi rauhassa sählätä. Elmerissä on enemmän miellyttämisenhalua ku Onnissa. Pitäisi vaan saada valjastettua kaikki se ja kanavoitua energia oikein.
Amanda on voinu hyvin. Leikkii Kujeen kanssa, vähän nirppailee ruokaa ja on yhä tosi hellyydenkipeä. Oon lenkittäny sen lähinnä vapaana mikä tarkoittaa länderispurtteja ja Kujeen kanssa kisailua. Tänään mennään lääkäriin kattomaan millaiselta kohtu näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti