Meidän hylly putki jatkuu. Tällä kertaa möllikisoihin lähti Amanda ja putken väärään päähän sain tänki länderin ohjattua. Mä en tajua miten ne nyt irtoo putkiin niin hyvin. Vaan eipä tuo sinänsä huono asia ole että irtoavat. Pitäisi vaan ohjatessa tietää, että miten toimii. Ainoa putkeen irtoamaton koira on nyt sit Onni ja mähän vien noita tyttöjä putkeen juuri sillä tavalla mikä toimis Onnilla eli sisäkaaren kautta ja hyvin lähelle. Tytöt säntää putkeen jo ennen käskyä ja siitä putkensuusta jonka ovat sattuneet ensimmäisenä näkemään.
Putken jälkeen meidän matka tökkäs kepeille. Vähän sekosin ohjauksessa tuon putkeen syöksyn jälkeen ja jotenkin en ollut koonnut itseäni yhtään siinä vaiheessa ku tultiin kepeille. Onnistuin potkaista kiven ja Amanda lähti metsästään sitä. Kun sain sen takas käsiini, niin tyrkkäsin väärään keppiväliin. No ainoa positiivinen puoli kepeissä oli, että loppu sujui hyvin ja Ama pujotteli aika innokkaasti rytmin saatuaan, eikä lopettanu kesken.
Seuraavaksi tehtiin lentokeinu. Käskytin ihan liian myöhään. Keppien jälkeen ohjasin pari hyppyä varmaan sanomatta mitään ja keinulla käskin hiljentämään siinä vaiheessa ku Amanda oli jo suurin piirtein ilmassa. Otettiin keinu uusiksi ja se meni tosi nätisti. Keinusta mentiin putkeen ja siitä vähän vinolle hypylle. Tulin hypylle ihan auttamattoman myöhässä. En ehtinyt tekemään putken jälkeen valssia (Onnin kanssa ois ehtiny..) ja olin ihan väärässä asennossa ja itseasiassa väärällä puolella. Sain Amandan pyörimään väkkyränä hypyn takana. Mun ois pitäny ottaa koko keinu putki suora toiselta puolelta eikä keinun jälkeen vaihtaa puolta. Siitä ois saanu hyvin takaleikkauksella vinon hypyn ja siitä jatkettua seuraavalle hypylle. Tää pitää kokeilla jossain harkoissa joskus. Harmittaa ku en tajunnu kuinka kovaa Amanda menee.
Jatkoin äänetöntä ohjaamista kun eteen tuli rengas. Jos olisin ollut fiksu olisin käskyttänyt renkaan jo edellisellä hypyllä enkä vasta sen jälkeen ku Amanda oli pinkonu esteen ohi. Mikä ihme siinä on ettei voi niitä käskyjä sanoa ajoissa. Silloin ku ees saa suun auki on käskyt ihan auttamattoman myöhässä.
Loppurata menikin ihan kivasti. Tajusin renkaan jälkeen avata suuni. Mikä varmaan hitusen auttoi asiaa. Kontaktit oli hyvät sekä puomilla, että A:lla ja myös keinulla silloin ku se meni oikein. Hyvä mieli radasta jäi. Amanda meni iloisesti, vaikka vähän varovaisesti.
Ohjaus kusi. Monessa kohtaa tajusin jälkeenpäin ohjanneeni ihan eri koiraa. Saas nähdä mitä tästä vielä tulee. Kolme erilaista ohjattavaa on liikaa. Sekä Onni, että Ama on ilmoitettu iltakisaan heinäkuun alkuun. Mitäköhän siitäki tulee. Seuraavana viikonloppuna on Agirotu. Kaivan verta nenästäni. Mulla on muutama viikko aikaa hahmottaa eri koirien oma tyyli. Tää juttu tulee kosahtaan ihan taatusti. Mulla ei vaan riitä taito, eikä aivokapasiteetti. Amandan kanssa haen tuntumaa. Loppuradalla sain koiran käteeni, mutta alku oli kyl melkoista sössimistä taas.
Amandan panokseen olen todella tyytyväinen. Ihana nähdä se niin iloisena. Mä olin tyytyväinen ku se karkas kiven perään keppien kohdalla. Ja siihen miten se irtos putkeen. Vaikkakin väärään päähän, mutta se oli ihan ohjauksellinen moka. Amanda ylipäätään irtos paljon paremmin mihin uskoin ja olin sen vuoksi monessa kohdassa ihan auttamattoman myöhässä. Sääli, ettei rataa saanut uusia. Olisin halunnut monta kohtaa tehdä toisin.
Huomenna ois tarkotus suunnistaa Kristiinaan juhannuksen viettoon. Arvatkaa kokeilenko omia esteitä.... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti