Amanda on parantunut hyvin. Tein treenikaverin ohjeen mukaan ja otin Amandan eilen treeneihin. Se sai itse päättää, että tekeekö mieli tehdä vai onko vaan Onnin seuraneitinä. Amanda puri hihnan poikki päästäkseen mun kanssa radalle. Se ei meinannut pysyä maankamaralla muutenkaan vaan pomppi kokoajan ympärilläni. Ja voi sitä riemua kun neiti pääsi esteille. Ja argh sitä itkua kun joutui odottamaan vuoroaan ja odottamaan mun vetämäni kurssin ajan kentän reunalla.
Onni pääsi ihan ensimmäisenä koirana kokeilemaan kouluttajan meille keksimää (hyvin ilkeää) radan pätkää. Onni oli ihan innoissaan ja jaksoi hinkata pätkää yllättävän kauan. Mulla oli tosi suuria vaikeuksia saada sitä kääntymään välistä vedon jälkeen vieressä olevalle hypylle. Harjoitus oli vaikea, mutta myös ihanan haastava. Onnilla ei missään vaiheessa loppunut motivaatio tehdä. Lopetettiin ennenkuin sain kohdan hiottua oikeanlaiseksi, mutta taidettiin me yksi onnistunut käännös siihen kohtaan tehdä.
Amandan kanssa pätkä oli alkuun vähän toivoton. Mulla ei ollut yhtään hallussa miten Amandaa ohjataan. Se vaatii ihan erilaisen ohjaustavan ja yritin vetää sitä samalla tavoin kuin Onnia. Tyttönen teki parhaansa, mutta eihän se mun söhellyksestä osannut lukea oikeita esteitä kun käskytin ja ohjasin ihan väärin. Ihanaa kyllä Amanda ei masentunut, vaikka mulla tipahti hartiat monta kertaa. Se jaksoi nauttia ja odotti sitkeästi, että löysin oikean vaihteen. Ja kyllähän se lopulta löytyi. Tehtiin toinen variaatio samalle ratapätkälle ja tässä vaiheessa vaikea radan kohta sujui kuin tanssi. Oikea ohjaustapa palautui mieleen ja jäi kerta kaikkiaan upea olo. Oli niin ihana nähdä miten riemu loisti Aman silmistä kun tyttö sai tehdä mun kanssa.
Kertasin koirien kanssa kepit ja uskomatonta kyllä molemmilla ne sujuivat hyvin. Ei ehkä upeasti, mutta hyvin. Ja Amandan kontaktit olivat onnistuneet. Meillä oli Rannikon Timon kontaktiympyrä-harjoitus ja se on tosi toimiva. Olin tyytyväinen erityisesti Amandan A:n loppukontaktiin. Onnilla nyt ei ongelmia kontaktien kanssa ole ollutkaan, mutta koska se nauttii suuresti niiden suorittamisesta otin harjoituksen senkin kanssa.
Ilta oli niin onnistunut. Puhkuin agilityintoa ja puhkun yhä. Suuria ja pieniä suunnitelmia vilisee päässä ja niin kauheasti tekisi mieli päästä vaikka heti uudelleen kentälle. Eikä olisi edes väliä minkä koiran ottaa mukaan. Kaikkien kanssa olisi tehtävä ja harjoiteltava. Onnille suunnittelen kisoja ja mietin, että jos Amandankin veisi jahka meillä on antibioottien varoaika loppunut. Kujeella on edessä Agirotu. Todennäköisesti törmään ihan kohta ongelmiin kun yritän yhtä aikaa harjoitella kaikilla kolmella koiralla, joista jokainen vaatii ihan erilaisen ohjauksen, mutta niin kauan kuin meillä on näin hauskaa niin muulla ei ole väliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti