Emppu tuli hoitoon ja agitreenit

Elmeri jähttp://www.blogger.com/img/gl.link.gifi mun hoitooni maanantaiaamuna. Alunperin luulin, että kyse on vain muutamasta päivästä, mutta taitaa olla niin, että poika on täällä pidempäänkin. Onneksi mulla on etäkoulua, joten on aikaa puuhailla koirien kanssa.

Maanantai meni töiden jälkeen ihan koomaillessa. Illalla meillä oli vieraita. Koiravieraana Nuga. Kuusi koiraa pikkuisessa kaksiossa. Oli ihan hiukkasen tunkua.

Eilen mentiin läntsyjen ja Empun kanssa kentälle päivällä. Sää oli mitä mainioin. Ajoittain satoi vettä. Koska Elmeri on niin suuri, jätettiin busseilut väliin ja käveltiin Hervantaan. Kuutisen kilsaa sinne on matkaa. Ihan kiva tunnin lämmittely.

Kentällä ei ollut muita ja kokosin radan yksikseni. Esteet muuten painaa ihan kivasti. Varsinkin puomi oli tosi kiva koota yksinään. Meillähän esteet on kontissa kentän laidalla. Halusin ihan kunnon radan. Treenin jälkeen esteiden takasin raahaaminen oli yhtä tuskaa. Varsinkin putkien kantaminen meinas olla ylivoimaisen raskasta.

Aluksi harjoiteltiin erikseen keppejä muutaman hypyn kanssa. Kun sain koottua puomin, otettiin vain sitä hetken aikaa. Kuje oli vähän epävarma aluksi ja meinasi hypätä taas ylösmenokontaktin lopussa alas. No se ei sopinut mulle vaan pakotin Kujeen menemään koko esteen. Toinenkin kerta meni pakottaen, kolmannella namittelin, neljännen kerran kohdalla lamppu syttyi ja Kuje meni esteen ihan itsekseen. Sen jälkeen ei ollutkaan enää ongelmaa vaan tyttönen jopa varasteli ja humputteli estettä itsekseen. Ainoa huono puoli tässä on, että Kujeella on nyt puomilla juoksukontaktit. En voi painostaa sitä pysähtymään alastulokontaktilla. Olkoot nyt tuollaiset ja Agirodun jälkeen vasta ryhdyn korjaustoimenpiteisiin. Pääasia, että puomi on kiva este.

Ratapiirros. Mulla oli sama rata molemmille tytöille. Amanda oli niin ihana. Voi, että sen ohjaaminen on nautinto. Ainoa ongelma mikä ilmeni oli, että Ama liisi puomin ylösmenokontaktin ohi. Jos sen ohjasi ihan suoraan puomille, kontakti tuli otettua, mutta jos olin kauempana niin Ama kiisi puomin ylös niin, että varvas saattoi hipoa alareunaa, mutta ensimmäinen kunnon askel oli reippaasti kontaktin ohi. Kokeilin mitä tapahtuu jos laittaa riman puomin eteen, mutta se ei toiminut lainkaan. Kujeen ylösmenot oli paljon parempia. Aman alastuloihin olin tyytyväinen.

Kujeen meno oli yllätyksellisempää. Ekaksi meille tuli muutama renkaan ohitus. Kepeille Kuje meni oikeasta välistä sisään, mutta muuten kepeissä ei kyllä ollut kehumista. Rata meni yllättävän hyvin. Me jäätiin jumiin pituuden jälkeiselle hypylle, kun Kuje varsin päättäväisesti syöksyi pituudelta suoraan putkeen. Lopulta korjasin asian siirtämällä hyppyä hitusen niin, että se oli paremmin linjassa putken suun ja pituuden välissä. Kuje meni kokoajan ihan täysiä. Se juoksee paljon kovempaa kuin Ama ja sain pinkoa tosissani, että pysyin matkassa. Ohjausvirheistä Kuje turhautuu ja alkaa haukkua sekä näykkiä hihaa. Lisäksi huomasin, että putken suuta ei voi osoittaa epämääräisesti huiskaisemalla, sillä Kuje karkaa helposti väärälle putken suulle.

Mulla jäi molempien tyttöjen kanssa tosi hyvä fiilis. Molemmat tytöt oli yhtä hyviä. Aika uskomatonta, että Kuje niin vähällä treenamisella on samassa pisteessä Amandan kanssa. Kepit oli molempien heikko kohta. (Toisin sanoen mulla on ongelma niiden opettamisessa.) Puomilla Amandan ylösmenot oli välillä huonoja, Kuje taas tuli alasmenot juosten. Kujeella oli parempi vauhti ja se oli muutenkin paljon kiihkeämpi. Amanda taas teki tarkkaa työtä ja luki hyvin rataa. Amanda korjaa mun ohjausmokat ja Kuje taas menee niistä ylikierroksille.

Elmerin kanssa harjoiteltiin vain vähän putkea, muutamaa hyppyä ja matalaa rengasta. Tajusin vasta kotiin kävellessä, ettei Emppu ole aikaisemmin edes nähnyt mutkalla olevia putkia. Iloisesti se syöksyi niihin. Muuten meillä oli vähän hallintaongelmaa. Elmeri saattoi hypätä muutaman hypyn ja sännätä kentän laitaan nuuhkimaan. Hirveän hankala yrittää tuollaista maxikoira ohjata. Nopea, sähläävä nuorukainen, jonka keskittymiskyky on vielä aika vähäistä. Maxit on mun makuun liian haastavia.

Lopetettiin kun kaikilla oli vielä hyvä mieli treenistä. Ois tehnyt kyllä mieli ottaa vielä paljon lisää, mutta parempi lopettaa huippufiilikseen. Olin tyytyväinen kaikkiin koiriin. Korjattavaa löytyy ja edistystä on tapahtunut. Amandan kanssa alan olla taas enemmän jyvällä. Kujetta ohjasin samalla tavoin kuin Amandaa ja tällä radalla se toimi. Elmerin kanssa mulla ei tällä hetkellä ole tavoitteita, kunhan oli matkassa aktivoitumassa ja vähän hiomassa meidän suhdetta.

Takaisin kävely oli yhtä tuskaa. Jokaista lihasta särki ja kolotti. Lisäksi keksin "oikaista" metsän poikki. Joopa. Siitä tuli ainakin puoli tuntia lisää kiertoa ja meinasin eksyä pahemman kerran. Ei todellakaan oikaissut. Kotona lysähdettiin kaikki väsyneinä sänkyyn.