Viikonloppu oli tulvillaan hulinaa, vilskettä, koiria ja ihmisiä. Suunnitelmat meni ihan omia uriaan. Miksi yrittääkään jotain suunnitella kun loppujen lopuksi päätyy vaan seuraileen tapahtumien kulkua ja piteleen hatusta kiinni vauhdissa. Kasvattitapaaminen oli ainoa suunnitelma joka pysyi kaikki muu muutti muotoaan. Käytiin tapaamassa vähän Hellusen tuttuja, sukulaisia ja kaikkia muita ympäri ämpäri pääkaupunkiseutua. Koirien kanssa luonnollisesti. On kuulkaa aika hienoa pärähtää neljän koiran kanssa kylään. Niin sitä on nukuttu leikkimökissä, paimennettu lapsia ja metsästetty nintendopeliä nurmikosta sekä tietysti nautti kasvattitapaamisen annista. Koirat onneksi käyttäytyi hyvin, tai no ainakin suurin osa koirista, niin siis ainakin Onni, Amanda ja Kuje.
Lauantaina oli kasvattitapaaminen mikä oli ehdottomasti koko viikonlopun kohokohta ja ihana aloitus kesälle. Aurinkoa, ländereitä ja mukavia ihmisiä voiko enempää pyytää. Mahtavat tarjoilut, hyvät luennot ja rentoa yhdessäoloa. Oli taas niin hieno miitti. Luento oppimisesta oli mun makuun tosi antoisa. Olihan asia tuttua, mutta ei ole lainkaan hullumpaa kertailla sellaisia juttuja. Tulihan siinä uuttakin asiaa. Jotenki tuli vähän potkua ja motivaatiota ittelle. Rupes miettimään mitä kaikkea sitä voisikaan parantaa omassa ohjaamisessa ja opettamisessa. Erinäisiä pieniä omantunnon kolkutuksia ja oivalluksia. Samoin heräsi mietteitä Kipan vastauksista esitettyihin kysymyksiin. Hyviä juttuja, taas jonkun verran uutta, vanhan muistuttelua ja laittoi ajatukset liikkeelle. Jos vielä saisi joskus mietteet siirretyksi ihan käytäntöön.
Paras anti oli kuitenkin kaikkien tuttujen ja uusien partanaamojen ja ihmiskasvojen näkeminen. Se on niin ihanaa kun pääsee vaihtamaan kuulumisia, ja kuulemaan ja näkemään mitä toisille kuuluu. Kujeen sisaruksista olivat kaikki päässeet paikalle. Uskomattoman hienoa ja oli ihana katsella miten pentuset olivat kasvaneet. Kerta kaikkiaan upeaa nähdä teitä kaikkia. Toivottavasti nähdään ensi vuonnakin ;) Miljoonat kiitokset Kipalle kun viitsii nähdä vaivaa ja järjestää tälläisen mahdollisuuden tavata toisia kasvatinomistajia ja koiria. Jokainen tapaaminen on antanut niin paljon. Ja tämän vuotinen oli suuri ilo ja nautinto. Kiitos että sain olla mukana ja kiitokset kaikille osallistuneille, että teitte päivästä mahtavan.
Amanda ja Kuje esittelivät loppu illasta kerjäämisen jaloa taitoa, jokaiselle makkaran tai ihan minkä tahansa muun ruoan syöjälle. Amanda notkui varmaan jokaisen ihmisen luona lepuuttamassa päätään polvelle. Joo'o mistäköhän ovat moisia taitoja oppineet. Ihmettelenpä vain....
Onnille ja Elmerille ilta oli varmaan aika tylsä. Ne kun saivat kokoajan nököttää kiinni. Tytöt juoksentelivat sen sijaan loppuillasta vapaana (kerjäämässä ruokaa). Elmeri joutui muutenkin viettämään varsin kytketyn viikonlopun, sillä mökillä jossa olimme yötä, se joutui tyytymään hihnan päässä roikkumiseen, vaikka Onnikin sai kirmailla vapaana. Tai kirmailla ja kirmailla. Onnimaiseen tapaan löntystellä heiluttamassa lapsille häntäänsä ja makoilemalla mattona. Niin ja tytöt kerjäsivät ruokaa. Ihan joka paikassa. Kumma juttu...
Länderipitoinen viikonloppu huipentui junamatkaan kun törmättiin vaunussa Merri-läntsyyn omistajineen. Olipa muuten iloinen ja nopea matka. :D Merri varmaan nähdään uudelleenkin, toivon mukaan.
Koirat on viikonlopun jäljiltä väsyneitä ja oksentelevia. Onni ja Kuje on molemmat tyhjennelleet mahaansa ihan urakalla. Reppanat. Amanda teki saman torstaina ja ajattelin että se johtui antibiootista. Meni päivässä ohi. Onni voi pahoin sunnuntain ja Kuje nyt maanantain. Toivottavasti kyse on molemmilla vain tuollaisesta päivän pahoinvoinnista. Koska Onni ei suuremmin ruoankerjäilyä harrastanut ja pahin kerjuri oli Amanda niin siitä ei ainakaan oksentelu johtunut. Vaan näitä tulee ja menee. Onneksi harvoin ja riisimössö on tainnut molempiin tepsiä, koska kumpikaan ei ole enää tyhjentänyt mahaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti