Puuhailuja ja suunnitteluja

Eilen käytiin kentällä kääntymässä. Portin tolppa on käännetty (miesten toimesta, ei mun) ja koirat sai rallatella. Länderit pääsi leikkimään Proon kanssa. No sehän meni tietysti niin, että Pila juoksutti Prota, Kuje teki täsmäiskuja Pilaa kohti aina kun pikkuländerin juoksulinja meni läheltä ja Amanda kävi välillä sanomassa Prolle "räyh!" Mulla oli mukana kamera, mutta en tietenkään tajunnut kuvata. En tietenkään, koska agikentällä aivoni muuttuvat vihreäksi mönjäksi enkä osaa ajatella. Ois saanu niin kivoja kuvia.

Koska olin iltavuorossa käytiin samalla Pilan tulevan kouluttajan kanssa tavoitteet läpi. Mun tavoite on saada Pila kolmosluokkaan ennenkuin V saa Iren sinne :D Niin ja tehdä Pilan kanssa perusteet kunnolla. Tarkoitus ois myös opettaa se hukkaamatta Pilan vauhtia, vaikka mulla onkin paha tapa hidastaa koiria. Saatiin heti kotiläksyksi tässä-käskyn opetus kädestä palkkaamalla ja puiden kierto. Siispä suuntaan tänään kolmen länderin kera metsään. Koutsi lupasi myös puuttua siihen, ettei Pila pääse mua pureskellen suorittaan rataa. Sillä vähän tuppaa kierrokset nouseen agiesteiden luona.



Amandalle me otettiin raivokepit. Ensin otin Iren kanssa pari kertaa pujottelen sen nenän edessä ja sitten vasta Ama pääsi suorittaan. Olipas vauhtia, ja raivoa. Palkkasin sen kepillä. Siis semmoisella oksalla. Ei ois uskonu, mutta se palkkautu sillä aika hyvin. Samalla kepillä millä olin palkannu myös Iren. Saatiin kaksi onnistunutta toistoa ja vissiin neljä semmosta missä Ama ei pujotellu loppuun asti, mutta meni vauhdilla, niistä palkkasin kaksi siitä huolimatta ettei menny loppuun. Ainoo huono puoli oli, että tän jälkeen Ire oli aikas kierroksilla ja sen treenistä ei meinannu tulla mitään. Amalla ei muuta otettu. Kuje ei päässy ollenkaan treenaamaan. Sai vaan juosta. Toki se luikahti putkeen ku päästin ne lopussa juoksenteleen, mutta niin meni Ama ja Pilakin.





Sitten suunnittelin hieman länderiagia Tampereelle. Kenttä ois nyt alustavasti varattu 23.5 pariksi tunniksi ja sinne ois tarkoitus järjestää agilityn esittely- ja höntsäilypäivä. Wilman ja Ronjan omistaja Päivi lähettelee aiheesta sähköpostia ja mä laitan vielä foorumille infon. Sen lisäksi yritän järjestää 4:lle länderi-koirakolle 8 kerran koulutuksen. Aika on perjantaisin 16-17.30 eli ei mikään kauhean ideaali, mutta toi on ainoa mikä mulle itelle sopii ja mä vedän sen joten muita mahdollisuuksia ei oikein oo. Se on noin joka toinen viikko vaan. Hintaa en vielä tiedä, se on kyselyn alla. Nyt jos joku Tampereen seudulla asuva (länderin omistaja) sen tästä bongaa, niin sähköpostitse voi kysellä adeina [a] mbnet.fi lisää. Etusijalla on ne, joilla ei treenipaikkaa ole, koska täälläpäin ei mikään hirveän helppo oo alkeiskursseille päästä. Tän tarkotus ois helpottaa harrastuksen aloitusta. Mutta myös muut voi kysellä.

Kesäkausi alkoi

Ohoh, aika on taas vierähtänyt kaikkialla muualla kuin blogin päivityksen parissa. Se on mennyt Amandan juoksuja odotellessa, mutta niitä ei vieläkään näy, ei kuulu. Se on pentujen suhteen huonompi homma. Aikataulut on menny vähän ohi ja ympäri jo moneen otteeseen. Ja juoksut on yhä vaan hukassa. En tiedä mitä kummaa koirat oottelee.

Tällä viikolla alkoi kesän treenit pyöriä. Mä olenkin sitten kolmena päivänä viikossa kentällä. Tiistaina ja torstaina treenaamassa ja perjantaina vetämässä itse koulutusta. Ihan kivalta kuulostaa. Päästiin halutuille kouluttajille ja muutenkin meni mun osalta oikein putkeen. Joka toinen viikko oon kuitenkin iltavuorossa, että se vähän sotkee tota pakkaa.

Ollaan V:n kanssa samassa vuorossa, joten sain loistavan idean, että vois yhdessä ottaa yksityistunteja SDP:lta iltaviikolle. Meillähän ois yhteensä 4 treenattavaa koiraa Ama, Kuje, Ire ja Pila. Niinpä tilasin ekan tunnin ja jos se vaikuttaa hyvältä niin vois sit jatkaa.

Viikonloppuna ois tarkotus suunnata Ouluun kisoihin ja moikkaan porukoita. Näyttelykalenteriinkin oon saanu Pilalle ja Kujeelle pari merkintää ja tarkotus ois vielä muutama muu näyttelysuunnitella niiden lisäksi tälle vuodelle. Vähän tylsää kun niissä ilmotusaika umpeutuu jo kuukausia ennen näyttelyä. Olen ihan liian tottunut siihen, että agikisoissa ilmottautuminen menee kiinni viikkoa ennen kisaa. Seuran omat kisatkin lähestyy. Sinne sitten talkoileen pitkästä aikaa. Tai talkoilinhan mä siellä läntsykisoissa. No yhtä kaikki, ihan kivaa sekin.

On keväinen olo, vaikka ulkona on aika kylmää ja harmaata. Siitä huolimatta ajattelin nyt suunnistaa kohti kenttää. Tässä vielä loppuun tosi nolo video Amandan varaslähdöstä. Se on hyvä lopetus talven treeneihin :)

Video
En vaan voi olla nauramatta tolle :DDD

Läntsymestaruudet

Eilen meni päivä Janakkalassa agikisoissa. Koska tytöt ei juoksuja aloittaneet, niin päästiin testaamaan taitoja Henri Luomalan radoilla. Tämä oli ensimmäinen kerta kun osallistuin näihin länderikisailuihin ja oli hauskaa. Talkoiltiin ensin ykkösten ja kakkosten ajan ja sitten kisattiin kolmosissa. Aika rankka päivä, mutta antoisa. Ennen kaikkea oli hieno nähdä niin paljon ländereitä.

Länderit on rotuna pienilukuinen, sisäsiittoinen ja valitettavan sairas. Aina joskus mietin, että pitäisikö sitä seuraavan koiran kohdalla vaihtaa rotua. Ja sitten vilkaisen omia koiria, tai nään jossain läntsyjä ja joudun toteamaan, että yhtä mahtavaa ja mulle sopivaa rotua ei vaan ole. Ne vaan on. Parhaita.

Mun auvoisiin tunnelmiin vaikutti se, että Ama oli ihanan ohjattavissa sunnuntaina ja se PUJOTTELI hyvin ekalla radalla. Jäi niin mieletön fiilis, ettei mitään rajaa. Mä tietty kämmäilin oikein olan takaa. Tuomari varmaan sääli Amaa kun sillä oli niin surkea kartturi ja antoi vaan kaksi kieltoa. Mokailuista huolimatta ohjasin koko radan. Siitä olen tyytyväinen. Ja lisäksi juoksin, vaikka kovempaakin voisi juosta.

Toisella radalla pujottelu ei ollut enää niin hyvä. Tälläkin radalla kämmäsin pimeällä putkella. Mun pitää harjoitella putkiin ohjaamista. Ja lisäksi mun pitäisi selvittää, että kauan Amalla menee aikaa putkissa, sillä mun oma ajoitus meni ihan totaalisesti pieleen kun olin nopeampi kuin kuvittelin. Ja ihan totaalisen väärässä paikassa, ohjaamassa väärään kohtaan.

Video radasta

Paljon on siis parannettavaa, mutta olen moniin asioihin tyytyväinen. Tää oli muuten eka kerta kun lähdössä en ajatellut, että ehkä kuolen, kun joudun kolmosten radalle. Ehkä on siis olemassa mahdollisuus, että mun kisapaniikki helpottaisi mitä enemmän kisaan. Polte päästä kisailemaan kasvoi taas, vaikka Tamskin kisojen jälkeen tuntui, siltä etten koskaan enää halua kisata.

V ja Kuje sähläili ekalla radalla kans kympin edestä, mutta toisella radalla ne repäs ja teki nollan! Hyvä V ja Kuje! Se olikin Kujeen eka kolmosluokan nolla ja pikkuinen Ruiskiskuu meni sillä perhetilastossa Aman edelle, sillä Amandalla ei kolmosista ole yhtään puhdasta rataa. Ja aika hienosti muuten ohjattu mieheltä, joka ei oo vuottakaan vielä lajia harrastanu...

Omista koirista ei oo kuvia, mutta napsin muutaman kuvan muista siinä Aman ja Kujeen ratojen välissä. Ois voinu kuvailla enemmänkin, mutta ei sitten aivot ihan kunnolla toiminu kisajännityksen vuoksi.

Chili <3

Loput kuvat

Kiitoksia vaan kaikille oikein kivasta päivästä! Tutuille, uusille tutuille ja ennen kaikkea mukavalle länderiporukalle :)

Pilan treenejä

Pilakin pääsi viime viikolla vähän kokeilemaan agia kentälle. Mulla on sen kanssa pieniä (?) vaikeuksia. Jotenkin niin vaikea olla kakaran ohjissa. Pelottaa kauheasti, että pilaan sen.

Tässä harjoiteltiin palkkausta

Ja kolme hyppyä (jossa heitän palkan päin viimeistä aitaa..)

Tänään olin Janita Leinosen radanlukutaito-luennolla. Ihan mielenkiintoinen. Olisi ollut mahdollisuus päästä näkemään myös virhetreeniä, mutta valitettavasti mun pääni alkoi olla niin jumissa, että päädyin kotiin suuntaamiseen. Huomenna pitäisi jaksaa ensin talkoilla Janakkalassa länderimestaruuksissa ja sitten vielä kisata Amalla. Pääasiallinen tuonne lähdön tarkoitus on tukea yhdistystä ja päästä näkeen paljon ländereitä. Se varmasti onnistuu :) V ohjaa Kujeen startit ja siitä meillä on pieni veto päällä. Katotaan kuin käy.

Juoksuja ei näy, ei kuulu.

Metsälenkkeilyä

Iltaviikko töissä, joten ollaan aamuisin nautiskeltu metsälenkeistä. Eilen käytiin korkkaamassa myös kevään ensimmäiset ulkotreenit. Olipa ihana pitkästä aikaa nauttia agista pihalla. Esteitä ei ollut montaa käytettävissä, mutta olipa puomi ja kepit. Siihen ku lisäs muutaman hypyn ja putken, niin tuli ihan hyvä rata.



Anskun blogia lueskellessani, tuli mieleen että koiria ei aikoihin oo trimmattu. Otin lenkille mukaan furminaattorin ja harjasin koirat sillä. Kujeesta lähti varmaan kaksi karvaa. Se on aika helppohoitoinen. Mielessä kävi, että vois Aman korvakarvat nyppiä, mutta ne on jotenkin niin symppikset, että jätin koskematta. Kun mentiin vatsalihastreeni-rungon ohi, Kuiskis kiipes sinne vilauksessa, se myös kokeili onnea parin kiven päällä ja pakkohan mun oli antaa muutama namu kun toinen oli niin fiksu.




Kuvat on otettu vissiin viime viikolla, mutta sopii hyvin tähänki viikkoon.

Keväistä menoa

Tarkoitus ei ollut suunnitella mitään sen kummempaa, kunhan odotella juoksuja. Niitä ei vieläkään näy, joten päätin ilmoittaa tytöt länderimestaruuksiin ensi viikonlopulle. Ehkäpä kisoihin ilmoitautuminen taikoisi juoksut esiin. En tiedä miksi ne ovat niin paljon myöhässä. Kaipa se on taas tämä kun odotetaan Aman juoksuja. Niinhän se oli edelliselläkin kerralla.



Viikko on mennyt lähinnä hengailun ja metsälenkkeilyn merkeissä. Metsässä ollaan harjoiteltu puunrungolla tasapainoilua ja kivien päällä seisomista. Treenataan kesäksi vatsalihakset kuntoon :D

Tyylinäytteet tytöiltä

Koulutusvideot sunnuntailta

Ja tänään oli editointi-vuorossa videopätkät sunnuntailta. Mehän ei Aman kanssa päästy kumpanakaan päivän ratoja kokonaan läpi, että todellisuudessa radat olivat pidempiä.

Osa 1

Osa 2

Osa 3

Osa 4

Koulutusvideot lauantailta

Haa mulla on lukija :D Ja sen kunniaksi väänsin tänään lauantain videopätkiä kasaan. Tästä puuttuu nyt keppien suoritus välistä.

* Ensimmäisellä pätkällä päästiin esteet 1-12

* Toisessa pätkässä suoritetaan esteet 17-22

Jari Suomalaisen koulutus

Viime viikonloppuna pääsimme maailmanmestarin oppiin Amandan kanssa. Koulutus oli todella kiva. Emme opetelleet mitään uusia tekniikoita vaan oli ihan perusohjausta. Siitä huolimatta sai paljon irti koirasta ja itsestään. Meno oli jotenkin kokoajan kannustavaa ja jäi uskomattoman hyvä ja positiivinen mieli. Todellakin sellainen treeni mitä tähän väliin tarvitsin.

Huomioita:
* Amanda ajattelee liikaa pujotellessaan (tämä oli äärimmäisen osuva kuvaus, kun Amalla on vauhtia ja intoa alla se pujottelee paremmin, ei jää niin aikaa pohdiskella, jos se taas ehtii jäädä vähääkään miettimään vauhti hidastuu, sen pohtiessa kuinka este oli tarkoitus suorittaa)
* Voisin juosta...
* Turha tässättely pois ja selkeä käteen käsky tilalle
* Välistä vedossa tarkkaile rintamasuuntaa
* A:lla ei vielä kovaa vauhtia, koska koira ei osaa pysähtyä niin hyvin
* Puomilla voisi tarkkailla omaa asentoa ja pikkuhiljaa vaikeuttaa

Kujeen saamat huomiot:
* Draivia lisää
- helppoja ratoja koiralle
- onnistumisia V:lle että yhteistyö lähtee pelittään

Molempina päivinä radat oli mukavia. Aika paljon piti miettiä rytmitystä. Milloin mennään kovaa, milloin hidastetaan. Meillä lauantain kepit oli huonot, sunnuntaina paljon paremmat. Kumpanakaan päivänä en päässyt rataa loppuun asti. Mä harvoin pääsen. En tiedä millä sitä sais ittelle paremman hermorakenteen, että oma pää pysyis kasassa...

Videoita ois kauhee kasa ja oon koko viikon yrittäny kerätä inspistä, että sais niistä tehtyä vaikka jonku koosteen, mutta ei oo oikein löytynyt intoa editoida. Emmä tiedä jaksaako kukaan niitä ees kattoa :D Me vaan Aman kanssa mokaillaan, tai siis mä mokailen ja Ama yrittää pysyä matkassa.

Juoksut ei oo vieläkään alkanu... :/

Auringonpaistetta

Hassuja vauvoja

Hiekkaa siellä ja täällä

Kummasti lumet on huvennu maisemista. Käytiin tyttöjen kanssa aamulenkki metsässä ja harmitti etten ottanu kameraa mukaan. Neidit kirmas ympäriinsä niin innoissaan mahdollisuudesta spurttailla. Yritettiin kehittää lihaksia puunrungon päälläkin, mutta ei noi pysyny siinä. Sutivat vaan hurjasti ja mötkähtivät maahan. Ens kerralla pitää ottaa kamera ja nameja.

Viikonloppu pitää sisällään agia. Koska juoksuja ei näy, eikä kuulu, otan koulutukseen Aman. Kujekin pääsee V:n treenattavaksi sunnuntaina. Saas nähdä kuinka mun Aman kanssa käy. Onko meno päätöntä säntäilyä vai saanko sen hallintaan. Odotan innolla huomista.

Meillä on hallikausi vielä kuun loppuun ja sit pääsee ulos. Oon kurkkinu työmatkalla kentän tilaa ja vihdoin siellä näkyy hiekkaa. Alunperin tää koulutus piti olla ulkona, mutta lumitilanteen vuoksi ollaan hallilla. Kesän koulutusryhmiin hakukin on alkanut. Amalle en hakenut paikkaa. Toivottavasti sen kesä menee pentupuuhiin. Kujeen lisäksi ilmoitin Pilan. Tarkoitus ois myös kesällä jatkaa kouluttelua.

Ei tässä muuta kuin odotellaan kesää (ja juoksuja). Vaikka kevät on ihanaa aikaa, niin alkaa taas ärsyttää lattioille kulkeutuva hiekka. Koirat kantaa sitä mukanaan. Paljon! Ja koska ne nukkuu sängyssä, niin joka ilta saa ravistaa tai vaihtaa lakanat. Vaikka pahin sorakuskari Onni on porukoiden luona, niin turhan paljon hiekkaa piisaa. Mutta toisaalta on kevät! Hurraa!

Video editointia

Kokeilinpa Windows Movie Makerilla editoida vähän treenivideoita. Ihan hauskaa puuhaa, vaikka en jaksanut kovin kummoisesti paneutua asiaan. Miniläppäri pyöritti ohjelmaa kiitettävän hyvin. Kuumeni tosin kovasti.

Tässä Kujeen treeni

Pitänee katsastella enemmänkin videoita, jos niistä sais jotain julkaisemisen arvoista aikaan.

Koirapuuhaton pääsiäinen -vai oliko?

Tarkoitus oli viettää rentoa pääsiäistä. Ei agikisoja, ihan vaan hengailua poikaystävän kanssa. Onnistuinko siinä? En varsinaisesti. Me vietettiin kyllä hauskaa yhteistä laatuaikaa, käytiin ulkona kattomassa leffa yms. mutta niin vain tuli lähdettyä agitreeneihin ja loppujen lopuksi myös sunnuntaina piipahdettua mätsärissä.

Perjantaina mun vetämästä ryhmästä ei kukaan tullut, joten hyödynnettiin aika V:n kanssa ja tuloksena on kasa länderivideoita. Pitää tutkailla niitä tarkemmin joku päivä. Koska mulla ois joka tapauksessa ollut meno ja treeni, niin tää ei ollut yhtään possumaista :D

Kävin lauantaina ostamassa Mustista ja Mirristä pari klikkeriä. Samalla kuulin, etä sunnuntaina ois mätsäri Hakametsässä. Olihan sinne pakko ryöstää Pila ja mennä harjotteleen. Niin hyvä tilaisuus, ei voi jättää käyttämättä. Pila pikkuinen jaksoi esiintyä tosi hienosti pienten sinisten pentujen ekaksi. Pitäisi ilmoittaa se jonnekin oikeaan näyttelyyn. Se seisoo nätisti, käyttäytyy pöydällä hyvin, mutta ravaaminen on välillä hakusessa. Mulla oli myös Kuje, joka ravas upeasti, mutta seisoi ku lehmä ja oli pöydällä kamala. En tajua mikä Kujeeseen on pöydällä iskenyt. Se on nyt muutaman kerran ollut ihan eri koira kun sen nostaa pöydälle. Pitäis varmaan harjotella ja vahvistaa että pöydällä olo on kivaa. On niin epäkujemaista venkoilla siinä.

Eilen mulla oli oma treeniryhmän treenit, mutta loppujen lopuksi treenattiin Tonin kanssa kahdestaan. Oli hauskaa. Todella :) Länderit oli aikas huippuja. Tai no ekalla radalla ne oli huippuja ja toka pätkä meni ihan reisille, mutta siinä vaiheessa kamerasta loppui akku, joten ne mokailut ei jääny filmille. Eka pätkä oli Tamskin kisojen hyppiksen alku, mikä meillä meni ihan pieleen Kujeen kanssa. Hallilla se meni tietenkin hienosti. Mikä kaikkein positiivisinta, niin se meni jopa Aman kanssa putkeen. Tuntui ihan mielettömän mahtavalta ohjata kun kerrankin oltiin Aman kanssa tekemässä samaa rataa.

Kuje ekalla kerralla

Toinen jo meni puhtaasti

Amandan eka kerta

Ja silläkin toinen meni puhtaasti

Toinen rata pätkä oli sitten agiradalta mukaelma keppien jälkeisestä elämästä. Ei me ihan saatu sitä kohilleen, mutta suurinpiirtein tällänen.

Kisoissa neloshyppy oli muuri ja meillä oli vitosen edessä vielä yksi hyppy. Aman kanssa ei meinattu millään saada kuviota kohdalleen. Tarkoitus oli hidastaa se hypylle ja ottaa välistä tiukasti, kääntää sylkkärillä ja työntää sit eteenpäin hypyille. No se kosahti heti siihen hidastamiseen. Kisoissa hyllytin Aman ku se hyppäs ton ekan hypyn väärään suuntaan, nyt sain sen ekan hypyn yli, mutta tokan se luki väärään suuntaan. Eikä muuten meinannu kääntyä niin millään tonne väliin. Hypin jossain vaiheessa tasajalkaa ja kiljuin TÄSSÄä, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Ama ei ees vilkassu vaan luki tokan (kuvassa nro 3) hypyn väärään suuntaan. Mutta sit me palattiin lähtöruutuun ja harjoiteltiin vain kääntymistä sinne väliin ja lopulta Ama meni radan oikein.

Kujeen kanssa ongelmaksi muodostui se, että Kuiskis ei millään ois halunnu pujotella loppuun asti. Ei me sit montaa toistoa otettu kun keskityttiin tekeen muutama hyvä pujottelu. Erinomaisen hyvä mieli jäi treeneistä. Viikonloppuna oiskin sit Suomalaisen Jarin koulutus. Saas nähdä, että aloittaako koirat juoksuja. Jos ei, niin ehkä otan sinne Aman. Sen kanssa on helpompi saada virheitä aikaiseksi. Onneksi meidän seurassa pääsee koulutukseen vaikka nartulla ois juoksut, ettei tartte sen puolesta jännäillä.

Tulevaisuuden pohdintoja

Oliskohan aika taas miettiä hiukan tulevia tavoitteita ja toiveita harrastusten ja koirien suhteen. Sunnuntain kisat oli vähän sellainen niitti talven menoon. Kunpa tytöt aloittais juoksunsa, niin vois ehkä miettiä jos Kujeen kanssa lähtis huhtikuun lopussa länderimestaruuksiin. Näillä näkymin tietty juoksut tulee joskus huhtikuun puolessa välissä. Viimeksi alkoivat maaliskuun puolessa välissä, mutta aina kun niitä odottelee niin eivät taatusti ala.

Juoksujen myötä Amanda lähtee Kipan luo astutettavaksi ja pennutettavaksi ja jos hyvin käy niin palautuu takaisin vasta joskus pentujen ollessa tarpeeksi isoja. Näin ainakin olisi toiveissa. Amandan mahalle on kerrottu, että ois toiveissa saada sopiva määrä sopivansukupuolen omaavia suloisia otuksia, mutta jos se nyt ekaksi edes ne juoksut alottais. Aman lähtiessä mulla käy koirat vähiin.

Alunperin mietteissä oli, että jos Kuje menis V:n harjoitettavaksi kesäksi, mutta nyt mä pidän sen omana treenikoirani. V on Iren kanssa edistynyt sen verran hyvin, että tää vaihtoehto sopi molemmille hyvin. Lisäksi toiveissa ois saada Pila kesän treeniryhmään ja päästä harjoitteleen sen kanssa alkeita. Todennäköisesti jatketaan vielä Kujeen kisojen puolittamista V:n kanssa. Meillä on tosi erilainen ohjaustyyli, mutta Kuje ei tunnu niin välittävän siitä ja kun kerran ei tässä vaiheessa ees yritetä mitään nollien keräämistä, niin eipä tuolla varmaan niin nuukaa ole kuka ohjaa.

Kujeen mammaloma teki mun ja Aman treeneille ihmeitä. Jospa sit Aman mammaloma, tekis saman mulle ja Kujeelle. Kujeen ohjaaminen on tosin paljon helpompaa kuin Aman, mutta se on vielä aika raakile. Paljon kaikenlaista opittavaa ois. Kuiskis on kokoajan menny vähän tuossa siivellä, että saa nähdä kuinka käy kun siitä tulee pääasiallinen treenattava.

Naksuttelin kontaktin alasmenoa tytöille. Olin oikeastaan vähän yllättyny Kujeen ja Aman eroista. Kummallekaan ei oo tainnu kovin suuresti tulla naksuteltua. Kuje oli aika pihalla. Se tarjosi makaamista ja yritti kaapia nameja kädestä. Ama taas tarjosi ekana istumista, mutta alkoi aika nopeasti varioimaan. Kummallekaan en naksutellut oikeastaan muusta kuin kontaktin koskettamisesta. Nyt pitäis vaan jatkaa naksuilua.

Sunnuntaina Pilakin oli kisapaikalla. Siellä oli hyvin tilaa maneesissa, joten otettiin muutamat raviharjoitukset. Se tipahtaa käännöksissä joko peitsille tai laukalle. Ympyrässä ravasi nätisti. Seisomisesta lähdettiin yleensä muutamalla peitsiaskeleella, mutta aika nopeasti se tippui raville.

Seisomisen Pila kyllä osaa


No jaa yhteenvetona, juoksuja odotellessa ja tulevaisuus on aika auki.

Sunnuntain hyllyjä

Viikonloppu meni agin merkeissä. Lauantaina oli seuran järjestämä lihashuoltoluento ja samaan syssyyn sitten vuosikokous. Luennon piti Elina Karhumäki ja se oli hyvin valaiseva. Paljon juttuja jäi mieleen. Me käydään tyttöjen kanssa paljon metsälenkeillä, että niiden lihaksisto on varmaan jonkinlaisessa peruskunnossa, mutta paljon sitä voisi vielä tehdä niiden eteen. Luennolla tuli vinkki myös näyttelyitä silmällä pitäen ja pitääkin jossain vaiheessa kokeilla. Meillä viimeksi Pilan kanssa juuri ravi meni vähän poskelleen. Eikä kai ois yhtään hullumpaa harjoitella ravia myös Kujeen kanssa, jos senkin jonnekin näyttelyyn ilmottaisi.

Samalla reissulla napattiin matkaan kontaktikapistus. Aattelin, että nyt harjoitellaan niitä kontakteja kotonakin, että sais ne jossain vaiheessa sellaisiksi kun oikeasti haluan. Tuolla se lojuu eteisessä tilan täytteenä...

Sunnuntaina tytöt oli ilmoitettu kolmeen starttiin. Kujeella kaksi ja Amalla yksi. Ama pääsi mun kanssa agiradalle ja Kuje hyppikselle. Molemmat radat oli kaoottisia hyllyjä. Radat olivat Tuija Kokkosen käsialaa.

Agirata oli ihan mukavan oloinen, mutta mulla ohjaus lähti pieleen kepeillä. Sain Aman muka käännettyä kepeille, mutta se meni ohi. No ei siinä uudestaan kepit ja pujottelu oli tosi hyvä. Sen jälkeen koira läksi lapasesta ja mentiin ihan omaa rataa. Plääh! Mä en vaan osaa. Ama oli jotenkin niin ihana kun se oli ihan tohkeissaan.

Hyppis oli mun mielestä vaikeampi. Mulla meni pasmat sekaisin jo ihan lähdössä kun en tiennyt oikein koska oli mun vuoro ja kun pääsin lähtöpaikalle niin kysyin tuomarilta, että joko se puhalsi, mihin sain vastaukseksi kaksi puhallusta. Vaikka kuinka yritin vetää henkeä niin aivot oli hajonnu miljoonaksi palaksi. Onneksi Kuje oli ihana jäi nätisti lähtöön.

Radalla oli meille liian vaikeita kohtia esim. kolme vierekkäistä hyppyä jotka kaikki mentiin takaakiertona, nää tuli heti ekan hypyn jälkeen ja siinä hyllytin vissiin kolmannella hypyllä. Eka takaakierto onnistui, mutta toinen ei enää. Seuraava liian vaikea paikka oli suora putki keppien vieressä. Ne oli molemmat saman suuntaisesti ja kepeiltä piti sitten mennä kauempaan putken päähän. Tiesin ettei Kuje hae sinne enkä sit oikein meinannu saada sitä sinne millään. Mutta pujottelu meni hyvin ja loppu suora oli ihan kiva.

Video radasta

Mä en lauantai-sunnuntai välisenä yönä nukkunu juuri ollenkaan ja olin aamusta asti ihan hermona. Käveltiin kisapaikalle, mutta ei rauhottanu olo. Jotenkin tää kisapaniikki tuntuu vaan menevän pahempaan suuntaan. En oikein tiedä mitä siihen keksisi. Olen nyt yrittänyt miettiä ratoja enemmänkin pätkiksi kuin yhdeksi pitkäksi radaksi ja jollain tasolla se on helpottanut itse radalle menoa. Lähtö ei ole ihan niin paniikin vallassa oleva kun keskittyy vain johonkin tiettyyn pisteeseen asti. Toisaalta tää ehkä osaltaan hajottaa mun ohjaamista. Onneksi koirat menee mun paniikista huolimatta ja nauttii. Jotenkin kolmosen radat on mulle aivan liian vaikeita. Toisaalta kyllähän mulla kakkosen radoillakin pää meinas alkuun hajota ihan totaalisesti. Ehkä tähän ei tosiaan auta kuin kisaaminen. Harmittaa vaan oma osaamattomuus ja panikointi.

Pilan eka näyttely

No niin nyt on Pilan missin ura korkattu. Tampereen näyttely oli sopivan lähellä ja ikääkin tuli 9 kuukautta täyteen. Oltiin näyttelypaikalla ihan liian ajoissa. Pila heti sisään tultuaan marssi ilmottautumispisteelle ja läjäytti etutassut pöydälle. "Me tultais nyt." Ajettelin, että ois hyvä olla kohtuullisen aikaisin, että ehtii tyttö rentoutua ja tottua hälinään ja touhotukseen ympärillä. Kyllä sillä pikkasen silmät suureni kun päästiin halliin. Vähän muutamat koirat jännitti, ja kun käytiin kiertämässä halleja niin ruuhkassa oli aika nöyrää tyttöä. Vaan positiivisen reipas tyttönen ja meni rapsuteltavaksikin.

Eipä sitten tullut mieleen, että kehä vois olla niin kauhean paljon myöhässä. Yksin ois kyllästys iskenyt. Onneksi ympärillä riitti tuttuja, joten mikäs siinä kuulumisia vaihdellessa. Pilakin pääsi tapaamaan beagle Nasua ja pikkaisen leikkimäänkin.


Tälleen jälkiviisaana ois voinu käyttää osan tästä luppoajasta ravaamisen harjoitteluun, mutta mitäpä tuolle enää mahtaa. Pila näytti kehässä hienon kavalkaadin erilaisia askellajeja peitsauksesta pomppimiseen. Valitettavasti mukaan ei kuulunut ravi.

Pöydällä olo sen sijaan sujui tosi hienosti. Meillä oli tuomarina Juha Putkonen, joka oli mitannut edellistäkin roduista monet koirat. Siispä kaikki läntsytkin pääsi mitattavaksi. Tuomari oli hyvä käsittelemään koiria ja mittas Pilakin niin sujuvasti, että meni aikas huomaamattomasti ohi koko toimitus. Seisomisessa Pila oli ihan pro. Se meni nappiin.



Liikkeet oli kyllä ihan säälittävät. Lopussa meidän piti mennä edestakaisin ja sitten ympäri. Ympärimenon viimeisimmät askeleet Pila onnistui tiputtamaan ravilla ja tein ylimääräisen kierroksen, jolloin tyttö ravas. Jes! Sain palkattua sen siitä ja tuli tyytyväinen mieli. Kehäsihteeri-reppana oli mulle ojentamassa sinistä nauhaa ku vaan viileesti pyyhällettiin ohi. Mutta kun se kerran raville tipahti niin oli pakko käyttää tilanne hyödyksi, vaikkei tuomari sitä nähnytkään. Tuloksena JUN H ja tosi kiva arvostelu. Oikein hyvä mieli jäi. Eihän tärkeintä oo tulos vaan fiilis ;)



Kaikkinensa todella mukava päivä. Kiitoksia kaikille tutuille seurasta ja onnittelut Ennille ROPista ja Fyralle SERTistä! Jassulle suurensuuret kiitokset kuvaamisesta!



On Piupiu vaan mun silmään niin nätti.

"Ei ku aikasemmin"

Maanantain treenien teemana oli mun osalta jaakotusten hinkkaaminen. On se niin vaikeeta liikkua oikeaan aikaan. Ylipäätään mulla on tässä liikkeessä ongelma. Onnistun paikoiltani tekemään sen oikein, mutta jos pitää ensin näyttää vartalolla edessä oleva hyppy ja sitten tehdä jaakotus niin ei mitään toivoakaan saada sitä toimimaan. Olen ihan tuhottoman myöhässä. En tiedä pitäiskö mun harjoitella peilin edessä tai jotain....

Mutta omista ongelmista huolimatta oli taas hyvät treenit. Ja tuli niitä onnistumisiakin. Meillä oli sellainen ihan kiva ratapätkä, jota en tyttöjen kanssa tainnut saada kuin kerran tehtyä läpi. Me hinkattiin pikkupätkiä, mikä sopiikin mulle parhaiten. Amandan kanssa saatiin kivoja onnistumisia kepeille, onnistuin irtoamaan eteen ja leikkaamaan takaa. Jälkimmäistä en ollut uskoa todeksi! Hyvä Ams! Se haki vallan upeasti kepit. Olen niiiiin ylpeä mun keppiongelmaisesta.

Kuje oli vähän possu ja yritti huijata kepeillä muutamaankin kertaan. Muuten se oli taas ihanan helppo ohjattava. Keinulle saatiin molempien kanssa hyvät pysäytykset. Kujeen käännökset on niin ihanan pikkuisia. Amalla taas sain aikaan jättikaarroksia ja muutamia päättömiä sinkoiluja. Mun pitäisi oppia hillitseen käden liikkeitä, koska huiskautuksella Ama sinkoaa jollekin maatakiertävälle radalle. Koutsi kokeili ohjata Amaa samassa kohdassa ja Ama teki ihan minipieniä sieviä käännöksiä ja oli upea. Eli vika on mun huitomisessa, vaan milläs saan sen korjattua. En vieläkään ihan tiedosta kuinka pahasti huidon.

Loppuun kuva kameran kätköistä

Tosi söpöjä kaveruksia..... :D

Piupau pikkuinen pissis

Mulle iski ahdistuskauhistus kun tajusin, että Tampereen näyttelyyn on viikko ja Pila ei oo harjoitellu yhtään. Tai tosi vähän. Ja mulla ei oo hajuakaan miten se mahtaa käyttäytyä tai mennä mun kanssa. Niinpä ryöstin sen matkaani Kangasalle mätsäriin. Suoraman koulun pihalla oli 5 B-luokan vanhempien ja oppilaiden järjestämä Match Show. Ja oli muuten yksi parhaiten järjestettyjä mätsäreitä mitä oon nähny. Meidän oli tarkoitus mennä bussilla, mutta V sääli meitä ja heitti puoleen väliin matkaa.

Oltiin Pilan kanssa vähän etuajassa ja aloitettiin harjoittelemalla ravaamista. Argh! Sehän vaan peitsas ja peitsas. Lopulta päästiin samalle taajuudelle ja sain Piupiun ravaamaan. Se vilkuili mua kokoajan, mutta jos yritin saada sitä kattoon eteenpäin, niin ravi muuttui peitsaukseksi. Luivuin ajatuksesta, että yritän saada sen katoon yhtään minnekään ja vaan palkkailin pari kertaa ravista.

Ilmoittautumispisteen vieressä oli myyntikoju mistä mulle tarttui matkaan hauska pääkallo-vetolelu. Sillä me sit aikamme kuluksi leikittiin kunnes paikalle tuli beagle Nasu omistajineen. Sen jälkeen tutussa seurassa aika kiiti. Pilan mielestä Nasu oli niiiiiin ihku ja se ois vaan halunnu ihan joka välissä leikkiä.

Me päästiin suht ajoissa kehään ja Pila yllätti mut menemällä tosi nätisti. Pöydällä se näytti reippaasti hampaat ja oli melko lungi muutenkin. Saatiin punainen nauha, mutta mulle jo ne raviaskeleet siellä kehänauhan sisällä oli voitto itsessään. Kehän jälkeen leikittiin lelulla ja pidettiin hauskaa. Punaisten kehässä Pirpana sitten liikkui vielä hienommin kuin ekalla kehäkierroksella. Ja taisi se seistäkin hienosti, koska Pila valittiin punaisten pentujen parhaaksi.

Isoa kehää odotellessa lenkkeiltiin Nasun kanssa, leikittiin vähän vetoleikkejä, syötiin puoliksi mustaa makkaraa ja pidettiin vaan hauskaa. Aika sutjakkaasti aika meni. Isossa kehässäkin Pila jatkoi nättiä ravia. Seisominen alkoi sitä selvästi vähän tympiä välillä kun piti niin kauan tönöttää. Mä kyl annoin sille namia vähän joka välissä. Saapa nähdä jos se näyttelyssäkin sit luulee saavansa makkaraa joka välissä... Vaan hienosti Pirpana ravasi BIS 1:ksi ja sai hirveät kasat palkintoja.



Hauskaa oli ja V käski kirjoittaa että sillä on maailman hienoin koira. (Tai jotain sinnepäin, en enää muista tarkalleen.)

Hyvän mielen treenit

Maanantaina ehdittiin Oulusta Tampereelle niin ajoissa, että ehdin viemään nollakakut hallille ja pääsin treeneihin. Meillä olikin länderipainotteiset treenit, koska muut ryhmäläiset oli poissa. Harjoiteltiin jaakotusta, tiukkaa pakkovalssia ja kepeille ekasta välistä vetämistä.

Kontakteista ratapätkällä oli A, jolle Kuje eikä Ama kumpikaan stopannut. Molemmat yritti, mutta pysähtyminen tapahtui kontaktin alla. Kuje liukui ihan lentäen yli. Tajuttiin, että se ei osaa käyttää takapäätään jarruttamiseen. Kai mun pitää alkaa ettiin jostain takapääharjoitteita jos haluan saada kontakteista toimivat. Ama pysähtyi paremmin, mutta sillä ei riittänyt maltti pysyä paikoillaan.

Jaakotuksen kanssa mulla oli suuria ongelmia, kun siihen ois pitäny saada tasainen, etenevä liike mukaan. Ei mitään toivoa. Tai no jossain vaiheessa ehkä saavutettiin "siedettävä" liike. Ihan liian monta liikkuvaa osaa. Kai pitäisi harjoitella peilin edessä tai ottaa videokuvaa niin näkis, että kuinka ne kädet huitoo ja ennen kaikkea minne vartalo näyttää. Kauheen ihana oli hinkata. Mä tykkään tälläisestä toistosta missä haetaan sitä oikeaa liikettä. Onneks tytöt kestää sen hyvin. Amalle itse asiassa jokainen kerta oli kuin uusi rata sillä se keksi välillä mitä kummallisimpia omia ratoja. Tai siis mä todennäköisesti ohjasin just niin ku se meni, mutta hauskoja variaatioita tuli. Sen kanssa ei nykyään voi olla nauramatta kun se on niin tohkuna eikä mee yhtään sinnepäinkään mitä aattelin.

Lopun pakkovalssi-kepeille nykäisy harjoitus oli kiva. Ensinnäkin Ama irtos putkeen tosi hienosti. Paremmin kuin Kuje, jota en loppujen lopuksi saanut ollenkaan toiselta puolelta irtoomaan. Toiselta puolelta ohjaten se irtos, mutta mulle tuli kiire hakeutua seuraavalle esteelle. Mulle oli tosi vaikea pitää pakkovalssi tiukkana liikkeenä ilman ylimääräisiä koukeroita ja vielä vaikeampi oli tehdä kepeille vienti vaan selkeänä vientinä ilman suuria kaarroksia ja ylimääräisiä pyörityksiä. Kummallista kyllä Kujeen ohjaaminen kepeille oli vaikeampaa. Mä en oo tottunu vetämään sitä ekasta välistä sisään vaan varta vasten harjoitellu antamaan tilaa. Tää harjoitus tuli tarpeeseen.

Amanda pujotteli innolla ja se palkattiin namilautasella keppien päässä. Kerrankin sellaisten treenien jälkeen jossa keppejä on hinkattu, olen onnellinen ja tyytyväinen. Me hiottiin kepeille vientiä monta kertaa ja silti Aman vauhti pysyi. Hurraa! Kujeen kanssa kokeiltiin jopa sylkkäriä, mutta sillä sain sen vaan tökättyä tokaan keppiväliin.

Pila oli myös matkassa ja sekin pääsi vähän kokeilemaan liitämistä. Otettiin puomia hihnassa. Se meni alkuun oikein kivasti, mutta sit Pila keksi, että vois vaikka kokeilla pompata ylhäältä suoraan alas. Sen mielestä kauheen hauskaa, mun mielestä ei yhtään hauskaa kaapata lentävää länderinpentua ilmasta. Sen jälkeen toistettiin puomia hyvin, hyvin hitaasti, mikä oli Pilasta tosi tyhmää. Onneksi se ei säikähtänyt, ja vaikka hitaasti meno ei siitä niin kivaa ollutkaan, niin suostui senkin tekemään. Mietinnän jälkeen tulin siihen tulokseen, että Pila saattoi syöksyä alas ihan vaan siksi että alkoi seuraamaan niin tiukasti mun kättä jossa oli nameja. Se on muutenkin niin käsivetoinen ja namit maistui hyvin. "Miksi suotta juosta koko estettä kun voi ennen alasmenoa syöksyä suoraan kohti kättä?" Se on joskus vähän tollainen. Mä en enää yhtään ihmettele sitä niskan murtumista. Pilalla ei oo minkäänlaista käsitystä siitä, että kuinka korkealta voi pomppia. Se vaan juoksee päättömästi mahdollisimman kovaa ja lisäilee sinne tänne pomppuja.

Otettiin myös pientä putki ja hyppyharjoitusta. Pila kävi ensin pomppimassa medi-korkuisia hyppyjä sillä aikaa ku me laskettiin rimoja. Sen mielestä hyppiminen on niiiiiin hienoa. Hassu otus. Mä sain kritiikiksi, että ois ehkä syytä ohjatakin sitä koiraa. Ongelmaksi tuli se, että en osaa tehdä mitään koiran kanssa joka ei osaa mitään. Tai osas Pila kyllä vähän. Se haki tosi kivasti putkeen. Ja meni se kyllä hyppyjäkin. Vaan kyllä se niin on, että mun pitää ensin mennä tuon kanssa alkeisryhmään, jossa joku muistuttaa miten niitä osaamattomia koiria opetetaan ja sen jälkeen voi itsenäisesti treenata niitä juttuja. Kun mä vaan pelkään kokoajan, että pilaan koko pennun. Sillä on nin kivasti tota intoa ja vauhtia, niin ei tekis mieli mokata.

Jäi mahtava fiilis illasta. Ei ehkä niinkään, että osaisin jotain vaan, että koirat on tosi huippuja. Oli jotenkin niin hauskaa. Kaikki länderit on ihan erilaisia. Amanda oli iloinen ja hupsu. Kuje teki töitä vakavammin. Ja Pila oli päätön säntäilijä. Pitäis kai tässä jossain vaiheessa taas laitella ylös suunnitelmia. Niihin tuli muutoksia, mikä oli yksi syy Oulun reissuun. En vaan vielä ole ihan jäsennellyt kaikkea päässäni valmiiksi. Jossain vaiheessa sit lisää....

Ohituksia vai ylityksiä

Aman mielestä ihan parhautta -Onnin yli loikkaaminen


Ja tietty Kujeen yli voi kans mennä


Ja osaahan Kujekin

Kuje 3.luokkaan

Tuloksia lauantailta
Ire hyppis: 10 (2 rimaa)
Kuje hyppis: nollavoitto
Kuje agirata: HYL
Amanda agirata: HYL
Amanda hyppis: HYL

ja sunnuntailta
Kuje agirata: nollavoitto, SERT ja 3.luokkaan
Amanda agirata: noin 33, 2 kielto ja semmoiset 23 sekuntia yliaikaa, sij.3
Amanda agirata: HYL
Kuje agirata (medi3): HYL

Kiva viikonloppu kaiken kaikkiaan. Aika rankkaa, kun lauantainakin oltiin kisapaikalla ykkösluokasta kolmosluokkaan asti. Mutta niin vaan kannatti lähteä taas Ouluun. Jokainen luokkanousu on mun koirilla tapahtunu Oulussa. Oisko se hyvä karma tai jotain. Tääkin kisaamaan lähtö oli vähän sellainen extempore. Poikaystävä oli suunnitellu jotain menoja lauantaille, joten mä tietty tsekkasin kisakalenterin, että keksis ittellekin jotain tekemistä.



Analyysia ja videoita

Kujeen hyppis (klik)
Medi2: Nollavoitto

Meillä meni Kujeen kanssa lauantain hyppyrata oikein kivasti. Vähän mulla paikoittain oli ohjauksen kanssa ongelmaa, mutta kaiken kaikkiaan jopa ihan kohtuullinen ohjaus. Oon ihan sikatyytyväinen kun Kuje kesti kepeillä takanaleikkauksen. Viime kuussa moinen ei onnistunu lainkaan. Harjoittelusta siis on hyötyä!

Amandan agirata (klik)
Medi3: HYL (3 kieltoa+ lentokeinu)

Alussa sain vielä pakan pysymään kasassa, mutta ihan selkeästi ekan virheen jälkeen hajos ihan totaalisesti taas ohjauskin. Videosta näkyy miten mä näytän suoraan A:lle, vaikka käskytän rengasta niin ihan turhaa kun Ama on jo bongannut A:n. Se vaan on niin kiltti pieni koira että mun pysähtyminen saa sen hienosti kiertään renkaan. Me ollaan tosi hyviä tässä oho, eipäs ku, älä vaan hyppää sitä väärään suuntaan jutussa. Ja seuraava virhe kun Amandaa ei vaan voi ohjata niin myöhässä. Mutta puomin kontakti on hyvä. Sen jälkeen lopetan ohjaamisen. Joopa joo.

Amandan hyppis (klik)
Medi3: HYL (3 kieltoa + väärä rata)

Mulla hajos pakka jo siinä vaiheessa kun käännyin kattomaan Amandaa lähdössä. Rata oli silkkaa söhläämistä, mutta Aman vauhti kiihtyi kepeillä loppua kohden mistä oon niiiiiin tyytyväinen. Mä olin jotenkin taas niin hermona Amandan radoilla. Ja Ams törkeästi nousi molemmilla kerroilla, mitä en tajunnu ennen kuin katoin videot. Mutta oli se kaikkinensa hauskaa. Mua alkoi kauheasti naurattaa omat mokailut ja videon lopussa kuulen omasta äänestä miten mua nauratti. Oon mä aika kehno ohjaaja, vaan minkäs teet. Koira on kummiski iloinen.

Kujeen agirata (klik)
Medi2: Nollavoitto, sert, nousu kolmosluokkaan

Nousurata mulla on videolla, mutta kolmosten starttia ei kukaan kuvannut. Se ois itseasiassa ollut kivempi saada nauhalle, koska mun mielestä se meni paremmin, vaikka alussa möhlin Kujeen ihan väärään paikkaan ja se luikahti hipaisemaan puomia. Tää viimeinen kakkosluokan rata me otettiin kontakteja varmistellen. Puomin kontakti oli hyvä, A:lta vapautin nopeasti, liiankin ja vedin sen sinne alas kädellä, vaikka ei pitäny, ja keinulla unohdin käskyn. Aivot meni keinun kohdalla tilttiin ja möngersin jotain tosi epämäärästä. Ei kauneinta ohjausta, mutta Kuje oli oikein hieno koira.

Viikonloppusuunnitelmia

Puuh, työviikko on melkein puurrettu loppuun. Vaikka töissä tavallaan nyt vihdoin hommat helpottui, niin olen silti ollut aika poikkirättiväsynyt. On tällä viikolla jääny reenamisetkin väliin. Kotona oon lähinnä nukkunu.

Myöhään, myöhään illalla ois tarkoitus suunnistaa kohti Oulua. Jokos sitä kävis kokeilemassa, että kuinkas läntsyt taas radalla kulkikaan. Luulen, että tytöt aloittaa kohta pian juoksut, mutta toivottavasti ei taas menis kisareissu siihen, että kiskotaan neideille huosuja jalkaan. Kuun lopussa juoksujen pitäis suurinpiirtein alkaa, mutta noista nyt koskaan tiedä.

Sattuipa hauska kuva vastaan kuvakansioista. Onhan mulle vihjattu vähän, että oisin aikamoinen koiran pöllijä, mutta näemmä siitä on oikein todistusaineistoa:


Varastettu Pila

Kuiskiksen hyppis

Meillä oli Kujeen kanssa laatuaikaa kun käveltiin kaksistaan Niihaman kisaamaan. Lähdettiin oikein sopivasti. Kisat oli puolisen tuntia edellä aikataulusta. Ehdin sopivasti ottaa muutaman lämppärihypyn ja katsella radan rakennusta ennen tutustumista. Kuulin rataantutustumisessa kuinka Kuje haukkui mun perään, mutta ei se lähdössä ollut mitenkään kierroksilla.

Kujeen hyppis (video)

Pää pysyi paremmin kasassa kuin Aman möllikisassa. Liekö johtunut koirasta vai siitä että pohjalla oli startteja tauon jälkeen. Vähän taas mokailin radalla. Kujeen ollessa suorassa putkessa tajusin, että mulla ei oo hajuakaan miten ohjaan seuraavat kaksi hyppyä. Niinpä siis rynnistin vaan epämääräisesti niitä kohti ja Kuje sai pelastella tilanteen. Yhtä kaikki meillä oli hauskaa. Ainoa mitä harmittelen, on että en tajunnu ottaa palloa taskuun ja jättää sitä Kujeen takin luo. Nyt jouduttiin hakeen se repun luota. Tulos oli nollavoitto ja miinusaikaa joku nelisen sekuntia. Sekä mineissä, että makseissa nollakoirat meni meidän ohi.

Agipainotteista eloa

Aika on mennyt viime aikoina lähinnä töissä ja agilityn parissa. Joista jälkimmäinen on huomattavasti hauskempaa. Viime viikonloppuna meillä oli Jenni Leinon koulutus. Mä osallistuin Aman kanssa ja annoin Kujeen V:lle. Oli opettavasta ja samalla niin kovin tuskaista.

Meillä ei oikein Amandan kanssa mennyt hienosti harjoitukset. Siksi kai niitä harjoituksia on, että siellä mokaillaan. Koulutus oli silti opettavaista ja tuntui, että muutama käyttökelpoinen juttu jäi käteen. Mutta oli Aman ohjaaminen vaan niin vaikeaa. Toisaalta mekin saatiin viilattua onnistuneita pätkiä lopulta. Ama reagoi tosi herkästi mun vartaloon, huomattavasti herkemmin kuin olen tajunnutkaan. Yritän niin kovin päästä eroon kankiohjaamisesta ja ikuisesta myöhässä olosta, mutta se on vaikeaa.

Amandaan on tullut vauhtia mikä osaltaan vaikeuttaa mua. Kun yritän päästä eroon sen hidastamisesta ja harjoitella sitä, etten vaan huiskisi menemään järkyttävän isoin kaarin, tulos on melko ihmeellisistä ja päätöntä sekoilua ja sinkoilua. Aman kanssa meillä on pohjalla kaikkia hienoja koulutusmokia. Sille ei loppujen lopuksi ole opetettu suuremmin ohjauskuvioita, ei irtoamista, ei hidastuksia ja aina, aina on palkattu kädestä namilla. Siihen päälle nopeasti reagoiva koira, joka menee kovaa ja sekoileva ohjaaja joka ei osaa ohjata.

Tajusin että meillä oikeasti ois kolmosluokassakin mahdollisuus päästä ihanneaikaan, jos osaisin ohjata paremmin. Amanda vaatii ihan tuhottoman tarkkaa ohjaamista, koska se lukee niin herkästi mun vartaloa. Eikä laisinkaan auta, että oon ihan tuhottoman myöhässä ohjauksen kanssa. Mulla alkoi vasta pikkuhiljaa valkenemaan että kuinka tuhottomasti mulla onkaan työmaata edessä. Kyllähän tiesin, että oon kehityksessä koiria jäljessä, mutten tajunnutkaan kuinka paljon.



Kun viikonloppu oli räpelletty Aman kanssa niin Kujeen ohjaaminen treeneissä oli niin ihanan helppoa. Se meni kuin unelma. Luulen, että ohjaan Kuiskista varmemmin, vaikka olen senkin kanssa myöhässä ja hidastan senkin menoa liian paljon. Kuje antaa anteeksi ohjauksen epämääräiset huiskimiset paremmin ja lukee rataa ihan erilailla kuin Ama. Tuntuu, että Amanda ei oikeastaan lukitse esteitä kun ihan viime tingassa, joten pienikin ohjauksen muutos saa sen kääntymään äärimmäisen herkästi.

Vaikeudesta huolimatta Aman kanssa on kiva liidellä. Se on aina täynnä intoa ja pomppii kumipallomaisesti sinne tänne. Meillä on ongelmia ihan perusasioissa kuten pujottelussa, mutta eipä siitäkään koiraa voi syyttää vaan on paras katsoa peiliin. Amanda on nopeaoppinen, mikä ei aina ole hyvä asia. Osaan vahvistaa käsittämättömiä juttuja. Toisaalta vaikka olen opettanut sille asioita väärin niin kaikeksi onneksi sille pystyy opettamaan myös uudet tavat. Kepit on oikeastaan ainoa este millä korjaaminen tapahtuu hitaasti, mutta niilläkin Ama on edistynyt. Mun pitäis päästä eroon keppien jälkeisestä kädestä palkkaamisesta. Sain itseasiassa ehdottoman kiellon koutsilta. Amasta on talven mittaan tullu paljon varmempi pujottelija ja se on jopa saanut vähän rytmiä mukaan. Vielä se on kaukana nopeasta.

Kuiskiskuu on ihan eri luokassa kuin Ams. Ne tavallaan kisaa väärinpäin. Vaikka Amanda on kyllä nopeampi kuin Kuje. Se onkin sit ainoa missä se on Kujetta parempi. Viikonlopun koulutuksessa oli kiva kattoa Kujeen menoa toisen ohjaajan kanssa. On se kehittyny huimasti. Mulla on Kujeen kanssa yhä sama ongelma kuin Aman kanssa. Hidastan koiraa. Sunnuntaina ois yks hyppyrata ilmotettuna Kujeelle. Toivottavasti saatais tulos, sillä mua kiinnostaa aika. Millä sitä sais ittestään kiskottua fiksumman ohjaajan... Ei oo helppoa.

Tällä hetkellä fakta on se, että Kuje menee lujempaa V:n kanssa. Aikas epäreilua että tyyppi on harrastellu ehkä puolisen vuotta ja osaa ohjata paljon oikeampaan aikaan ja kattella koiralle hyviä linjoja. Toisaalta oltiin torstaina hallilla ja V kokeili ohjata Amandaa. Ihan epätoivosta. Pahempaa kuin mun ohjaus. Oli aika valaiseva kokemus meille molemmille. Oon sanonu, että Ama on hankala ja V joutui myöntämään, että näin oikeasti on. Ama kääntyy niin herkästi, että sitä tulee melkein pakostakin varmisteltua joka välissä. Tää auttoi ymmärtämään taas hiukan paremmin mun ohjausongelmia.

Vaikka tuntuu, että ongelmat lisääntyy, niin toisaalta olen oppinut arvostamaan Aman ominaisuuksia ihan toisella tapaa. Sen nopeus, oppimiskyky ja ohjautuminen. Ja yllätys, yllätys ohjaaja on se, joka tässäkin kaksikossa, hidastaa menoa. Vaan jos jossain vaiheessa onnistun oppimaan ohjaamaan Amaa hyvin, niin veikkaan, että Kujeen ohjaaminenkin parantuu samalla huimasti.

Käytiin tänään Aman kanssa möllikisoissa tarkistamassa kontaktien kunto. Nätisti pysähtyi. Aika vahvasti kyllä varmistelin ne. Ja tauon jälkeen olin radalla ihan hermona. On se kumma miten pelkkä möllikisa nostaa mun hermot pintaan ja oon pelkkä tärisevä raunio, jolla ei ajatus kulje mihkään. Ohjaaminen oli pirullisen myöhässä ja Ama valui sinne tänne. Nollat tuli sekä möllien, että kisaavien starteista. Ja jälkimmäisessä muka ehdittiin ihanneaikaankin vaikka seisotin mielestäni ikuisuuden niin A:n kuin puominkin kontaktilla. Vaan helppoja ratojahan ne oli. Kepit meni Amandan kisakepeiksi nopeasti ja se meni kivasti mustaan putkeenkin. Surkeinta menossa oli taas mun myöhässä oleva ohjaus. Aivot oli niin tyhjät.


Ama ylpistelee

Videoituja treenejä

Houkuttelin V:n hallille eilen ja otin mukaan kameran. Sain kuskin, koiran ja kuvaajan. Tosi kätsyä :D Pilan kanssa säädettiin jotain pientä, V treenas Irellä ja isot läntsyt otti lopuksi kepit.

Pilan rata pätkiä
* 3 hyppyä
* Putki ja muuri

Amandan kepit
vrt.
Kujeen kepit

Talvinen kuva haaste

Kampi-poika kutsui Amandan mukaan talviseen kuvahaasteeseen.
"Etsi blogistasi kaunein talvikuva, mikä on otettu koirasi ensimmäisenä tai toisena talvena. Laita se blogiisi ja kerro tunnelmia noilta ajoilta. Heitä kuvahaaste eteenpäin seuraaville viidelle koiralle, jolla on blogi."


Mä pidän tästä kuvasta. Se on otettu mun ja Aman ekana yhteisenä talvena ja siis Amandan toisena, sillä Amahan tuli mulle vuoden ikäisenä. Amanda näyttää kuvassa niin onnelliselta ja pörröpäinen Onni nököttää takana. Edellinen syksy ennen Aman tuloa oli aika kova. Tessan sairastuminen ja kuolema oli tosi kova paikka mulle ja vaikutti jopa Onniin, vaikka ne ei Tessan kanssa koskaan olleetkaan mitään parhaimpia ystäviä. Sitten tuli Amanda ja yhtäkkiä meille paistoikin aurinko. Amanda opetti mulle ja Onnille mitä ihan oikeasti on Lauma. Amanda on sellainen ilopilleri ja laumankoossapitäjä. Jollain tavoin se onnistuu olemaan äitihahmona. Se putsaa päivittäin Kujeen silmät ja korvat ja saman se sit tekee joskus Pilallekin. Amanda on mun kevään aurinko ja ilontuoja. Olen ikikiitollinen Kipalle siitä, että aikoinaan Ama tuli just mulle sijoitukseen.

Haastan viisi ensimmäisestä lukijaa jatkamaan ;)

Upottavaa lunta

Tässä vielä pari otosta lapsiviikonlopulta kun kerrankin tuli otettua kuvia otuksista.

Ystäviä ja rakkaita

Hauskaa ystävänpäivää kaikille!

Pirpanainen treenasi

Perjantaina sain vetämieni treenien jälkeen kokeilla vähän miten Pila pelittää. Tyttö oli aika vauhdikkaalla tuulella. Se säntäili ihan päättömästi. Tarkoitus oli ottaa peräkkäin olevia hyppyjä ja putkia. Ensimmäinen hyppy sujui, putkeen Pila meni innolla, mutta putken jälkeen kääntyi aina mun käteen. Ja vauhti oli ihan toivottomasti, niin etten taatusti ehtinyt edelle todella ohjaamaan hyppyä. No jaa, pisteet vauhdista ja onnistuihan kaksi ekaa estettä. :D

Muutama kerta kokeiltiin ja sitten ulkosalla treenattiin vielä ravaamista. Ei Pila ihan tajunnut mitä harjoituksella hain, mutta ravas oikein kivasti välillä. Nyt voi ainakin sanoa, että on harjoiteltu ennen näyttelyä. On se nätti ja hupaisa ipana.

Talven riemua

Mun oli tarkoitus ottaa hienoja posekuvia. Joopa joo.. Ensinnäkin siinä vaiheessa kun tallustin metsään aurinko oli pilvessä ja kaikki länderit oli hetkessä lumen peitossa eikä kukaan suostunut pysymään paikoillaan. Vaan hauskaa meillä oli. Pilakin pysyi nätisti irti ja tuli heti kertomaan kun näki vieraan koiran, että päästiin väistämään sivupolulle. Länderit on joskus niin helppoja. :)







Tässä mukana olleet koirat


Kaksikko josta piti ottaa nättejä poseerausotoksia

Pitkästä aikaa treeneissä

Aloitin kirjoittaan blogia jo tiistaina työmatkalla bussissa. Se vaan jäi kesken eikä sit missään vaiheessa työpäivinä riittäny energiaa jatkaa. Jospa saisin sen tänään vihdoin loppuun ;)

"H*lvetillisen työpäivän jälkeen (eli perusmaanantai) ei olisi lainkaan kiinnostanut lähteä minnekään. Onneksi mut houkuteltiin ensin pienille nokosille ja potkittiin sit ulos ovesta. Teki tosi hyvää.

Koirilla oli virtaa enemmän kuin tarpeeksi. No eipä me liki kuukauteen olla käyty ohjatuissa treeneissä. Kujekin on viimeksi tainnut olla V:lla lainassa. Otin sen ekaksi ratapätkälle. Ekana esteenä oli puomi ja ei ne kontaktit ihan pitäny joka kerta vaikka Kuje pysähtyi niin paikka ei ollu ihan kohillaan. Kepeillä yritin leikata takaa, mut ei Kuje kestäny sitä. Muuten se kulki oikein kivasti. Mulla oli ittellä vähän valssi myöhäs.

Aman kanssa en ees yrittäny leikata kepeillä takaa. Ja ei ollukaan ihan helppo ehtiä sen edelle. Onneksi se irtos sen verran hyvin putkeen puomilta että ehdin saamaan niin paljon etumatkaa että saatiin kepit toimiin. Saipahan juosta. Seuraavassa hetkessä ois pitäny saada valssin jälkeen"

...näin pitkälle pääsin. Eikä hajuakaan tuosta viimeisestä lauseesta että kuinka aioin sen lopettaa.

Maanantain treenit meni tosi kivasti molempien kanssa. Ama pysähtyi kontakteille paremmin kuin Kuje ja paikoittain jopa ohjautui paremmin. Hienoja, pieniä koiria molemmat. Ajattelin ilmoittaa Kujeen hyppyradalle ja vois varmaan pällistellä jotain Amallekin. Kontaktit ei oo kisavalmiit, mutta hinku kisaamaan ois kova. Amakin ois kiva saada hyppikselle niin näkis, että pysyykö kepeille kehitetty vauhti kisoissa.

Shoppailuja

Ah niin, jospa sitä vielä muitakin kuulumisia laittaisi, kun äitikin joskus käy blogia kurkkimassa ;) Sain synttäri- ja joululahjaksi rahaa. Perinteisesti olen ostanut niillä ruokaa, mutta nyt päätin että ostan jotain tavaraa. Suunnittelin näytön ostoa, mutta toisin kävi. Poikaystävän pesukone sanoi itsensä irti. Mun pesukone meni muutossa muiskulle. Mietteissä kävi, että jos ois kinunnut sen lainaan, mutta kun on vähän haaveiltu kuivausrummusta, niin lopulta ostin synttäri- ja joululahjaksi sekä pesukoneen, että kuivausrummun. Nyt ois hyvä pestä pyykkiä, jos vaan osaisi käyttää niitä. Vaan tätä varten on hankittu poikaystävät, vai kuis se oli.

Töissä on yhä aikas tuskasta. Saadakseni muuta mietittävää ostin alennusmyynneistä viis kirjaa ja aika onkin kotosalla mennyt niitä ahmien. Mustin ja Mirrin alelaareista löytyi tytöille takit ja nyt on länderien lämmin lenkkeillä. Viime päivinä tosin ei kauheesti oo lenkkeilty vaan pikemminkin hengattu sisällä. Jahka säät vähän lauhtuis vois taas mennä metsälenkeille. Nyt jotenkin tulee mielummin käperryttyä peiton sisään.

Treenimasennusta

Ei oo tullut ehdittyä olemaan juuri koneella niin on jäänyt päivittämättä. Tosin eipä sitä juuri oo tullut mitään tehtyä.

Amandan kanssa oon vähän epätoivoinen. Tuntuu, että muutamissa viime treeneissä meillä on levinnyt ihan totaalisesti pakka kontaktien opettelun kanssa. Amanda on jotenkin käsittänyt, että mun pysähtyminen tarkoittaa kontaktille pysähtymistä ja muuten siitä voi juosta läpi. Tuntuu, että hakkaan ihan vaan päätäni seinään tän asian kanssa ja me ei koskaan päästä kisaamaan. Huoh! Lisäksi mun ohjaaminen on niin huonoa. Se näkyy erityisesti menossa Aman kanssa.

Kujeen kanssa meno on paljon helpompaa ja tuntuu että se alkaa hahmottaa kontaktin idean. Perjantaina mun kouluttamassa ryhmässä ei ollut kovin paljon väkeä paikalla. V kyyditsi mut hallille ja pääsi samalla Kujeen kanssa harjoitteleen. Ne menee yhdessä paljon paremmin kuin mitä meen ite Kujeen kanssa. Voi masennus! Mä en osaa!

Samassa treenissä Laura kokeili ohjata Amandaa ja mun yllätyksekseni Ama ensinnäkin lähti mukaan ja vielä jaksoi keskittyä tekemään. Laura ohjaa tosi hyvin, ja se näkyi vierasta koiraa ohjattaessakin. Ama toki teki omia päätelmiään välillä, mutta tosi nättiä menoa.

Mulla on nyt pieni masennus omasta ohjaamisesta, kun se ei vaan toimi. En tajua millä saisin opeteltua oikea-aikaisuuutta. Olen aina niin toivottoman myöhässä. Koirat sentään on hyviä. Sen verran luotan itseeni, että uskallan alkaa opettamaan alkeita Pilalle. (Ja ajattelen tekeväni sen paremmin kuin V itse.) Mutta noiden opettettujen koirien kanssa kun pitäisi edetä niin tuntuu, että oon ite siinä vaan hidasteena. Mun ohjaamistaito ei riitä kolmosissa alkuunkaan.

Pariin lisäkoulutuskertaan oon ilmottautunu. Toisen pitää Suomalaisen Jari ja toisen Leinon Jenni. Jospa niistä saisi jotain oivalluksia. Meidän oman treeniryhmän kouluttaja on hyvä ja niistä saa aina paljon irti. Harmittavasti en vaan pääse kuin joka toinen viikko johtuen vuorotyöstä. Eipä sitä itse näe niitä virheitä mitä tekee, joten joka toinen viikko itsenäisesti treenaten ei silleen anna niin paljon. No katotaan mitä sitä nyt keksis.

Tutkitusti terveitä

Maanantaina kiidettiin V:n kanssa hakemassa joukko ländereitä eläinlääkärille. Ja aika tiukoille meni ehtiminen kun joku teki (uskomatonta kyllä) niin innokkaasti töitä, ettei muistanut lähteä ajoissa ja se en ollut minä. Amandalle ja Kujeelle oli varattu silmäpeilaus, Kujeelle lisäksi hampaiden puhdistus ja viralliset kuvat sekä Pila tuli siinä sivussa kuvauttaan niskansa. Vaikka alunperin ajatus taisi olla että Pila pitäis kuvata ja tytöille keksin sit kaikkee kivaa siihen lisäksi.

Ekaksi peilattiin Ama ja Kuje. Pila odotteli sillä aikaa autossa. Tytöt näytti niin parhaat puolensa. Ama tutisi ku haavanlehti ja ei ois millään halunnu pysyä paikoillaan kun silmätippoja laitettiin. Kuje taas kyllästyi ihan heti odottamiseen ja piipitti, purisi ja teki kaikkensa saadakseen vähän huomiota. Ois vissiin pitäny opettaa se odotteleen muutenkin ku häkissä. En tiedä kumpi oli kamalampi. Olin varma, että ne on vielä kamalampi itse peilauksessa, mutta Ama yllätti mut olemalla ihan supernätisti. Vielä suurempi yllätys oli kuulla että lasiaisvuoto on joko kadonnut mystisesti, tai sitten sitä ei koskaan ole ollutkaan. Ja ihan samalla eläinlääkärillä käytiin vuosi sitten... Kujeen silmistä, jotka viimeksi oli ihan puhtaat, löytyi tällä kertaa pari ylimääräistä ripseä. Niistä tuskin kovin kummoista ongelmaa on kun ei tähän mennessä ole moista huomattu.

Vaihdettiin Ama Pilaan ja Kuje sai ainetta jonka tarkoitus oli nukuttaa se. Pila käyttäytyi niin hienosti. Se oli hyvin reipas ja odotteli kiltisti. Kuje jaksoi aineesta huolimatta hyrräillä pitkä aikaa, eikä ois millään malttanut nukkua. Kuvien ottaminen olikin melkoista temppuilua kun Kuiskis ois halunnut pois tylsältä pöydältä. Lopulta kaikki kuvat saatiin otettua ja Pilallekin tuikattiin jossain välissä piikki. Se sentään nukahti nätisti ja torkkui tyytyväisenä V:n vieressä penkillä. Kujeen luusto näytti hyvältä. Lonkat ja kyynärät lähti Kennelliittoon, mutta selkäkuvat saatii mukaan.

Eilen maksoin omakoirassa kuvat. Tosi nopeaa toimintaa. Ilmeisesti noin viikon päästä ois jo tieto, miltä ne sit arvostelijan mielestä näyttää. Eläinlääkäri arvioi A:ksi. Mua kaikkein eniten kiinnosti selkä, sillä ländereillä on jonkun verran selkäongelmia. Kujeen ranka oli hyvännäköinen ja terve. Sisäisesti kaunis koira. Polvet voisi jossain vaiheessa nekin tutkia. Itseasiassa polvien tutkiminen ois länderien kohdalla fiksumpaa kuin luustokuvaus. Kuje kun oli menossa hampaiden puhdistukseen, niin aattelin että voidaan samalla rauhotuksella kuvatakin. Nyt on mun uteliaisuus tyydytetty.

Kujeen lähtiessä hampaiden puhdistukseen, Pila pääsi vuorostaan kuvattavaksi. Niska on luutunut hyvin. Missään ei näkynyt luupiikkejä eikä muita ongelmia. Ihan vielä nikamat ei ole kasvaneet loppuun asti kun Pila on vielä niin nuori, mutta murtuma on voitettu. Ei sitä ihan turhaan sanota, ettei nuorta koiraa sovi hypyttää kauheesti. Aika hyvin näkyi ero Kujeen ja Pilan kuvien osalta. Pila on selkeästi vielä kasvava koira. Mutta kesällä voidaan pyrkiä treeniryhmään ja muutenkin viettää huoletonta eloa. Nyt voidaan ottaa matalilla hypyillä ohjausharjoituksia, putkeen menoja, kontaktikapituksella harjoitella kontaktille pysähtymistä ja muuta sellaista. Jee!

Muutoksia ja arkea

Enpähän oo tainnu kertoa, että muutan. Tai siis olen jo oikeastaan muuttanut poikaystävän pieneen kämppään. Viikonloppuna ois muiskun muutto ja samalla siirtyy mun loput kamat.

Työt alkoi ja työpaikalla on sekopäinen meno. Mun stressi nousi pilviin ja sain heti alkuun sairaslomaa. Sairasloma tosin ei tullut stressistä vaan jostain kurkkutulehduksesta. Napsin antibioottia ja löhöän sängyssä. Ens viikolla taas töihin. Kiinnostus on iha pakkasella.

Koirille varasin ajan lääkäriin. Ama ja Kuiku menee silmäpeiliin ja samalla sit Kujeelta putsataan hampaat ja kun kerran lähdetään liikkeelle niin kuvataankin tyttö. Niin ja Pila tulee myös samalla reissulla kuvauttaan niskansa. Tammikuu on kallis kuukausi.

Mitäs muuta uutta? Ai niin V pääsi meidän seuraan ja sai treenipaikan. Se on tosin nyt Iren kanssa, ei Kujeen. Mietiskelin, että jos keväällä sit Kuje menis V:n kanssa treeneissä ja mä varastaisin Pilan ittelleni. Sikäli mikäli niskassa ei oo mitään pahaa. En kyllä usko, että sieltä mitään huonoa löytyy.

Irtoiluja treeneissä

Maanantaina käytiin treeneissä. Pilakin oli matkassa ja treenasi hampaiden näyttämistä ja pöydällä seisomista. Rennosti seisoskeli, mutta hampaiden näyttäminen oli siitä ihan turhaa puuhaa ja tyttö harjoitteli miten vois tosi tiukasti iskeä huulet yhteen ettei kukaan näkis hampaita. Vaan niin ne silti kaivettiin esiin ja katsottiin. Ilmotin sen Tampereen näyttelyyn maaliskuulle, että jos siihen mennessä oppis vielä ravaan hihnassa. Sitä ei olla kokeiltu. Se kyl ihan kivasti seisoo mun kanssa.

Amalla oli virtaa. Se harvinaisesti irtoili ja sinkoili ihan päättömästi. Oli ihan hauskaa, vaikka ohjauksesta ei meinannu tulla mitään. Silloin kun sen ei pitänyt irrota niin, humps vaan, koira katos. Ja jos tarkoitus oli että koira ois vähän kauempana niin eikös Ama ollu ihan kädessä kii. Kuje taas loisti. Se vaan on niin makee. Huomasin että käskytin mitä kummemmilla käskyillä koiria pöydällä. No kaikki niistä toimi kyllä.

Amandalla on ollut ongelmana vinot hypyt. Nyt päästiin vääntään meidän ongelmakohtia ihan urakalla ja sain aika toimivan ohjauksen siihen. Toinen toimivaksi havaittu ohjaustapa oli niisto jota käytettiin parissa kohtaa. Pitää Aman kanssa ainakin hyödyntää enemmänkin. Teki hypyn kaaresta pienen. Kuje oli vähän epävarma niistossa, mutta se johtui varmaan siitä että liikuin juuri silloin kun ei pitäny tai en ehtiny ihan oikeaan kohtaan. Kujeella ei otettu kovin montaa toistoa.

Kokeiltiin taas tiukkoja pyörityksiä, mutta ne ollut tiukkoja, paitsi sen kerran ku pyöritin Kujetta hypyn edessä. Oli muuten tosi tiukka pyöritys, sääli, että tarkoitus oli saada se hyppykin mukaan. Amalla tiukat kaaret on ihan toivotonta. Kaipa niitäkin pitäis harjotella. Tosi hyvät treenit oli. Mä oon tyytyväinen tähän talven treeniryhmään ja kouluttajaan. Joka kerta jää jotain uutta mieleen ja oppii.

Agilitykisat tulokset 2009

Amandan kisat

pvm paikkakunta tuomari sij ia av rv tulos lisatietoja ohjaaja
Medi3-luokka
28.11.09 Oulu JARMO JÄMSÄ - 36 - - HYL - mä
28.11.09 Oulu JARMO JÄMSÄ 3 45 9,07 5 14,07 - mä
22.11.09 Tampere SARI MIKKILÄ 18 46 13,71 5 18,71 - mä
22.11.09 Tampere ANNE HUITTINEN 19 50 6,67 15 21,67 - mä
Medi2-luokka
18.10.09 Oulu KARI JALONEN - 47 - - POISSA - mä
18.10.09 Oulu KARI JALONEN 1 48 -2,81 0 -2,81 SERT mä
17.10.09 Oulu EEVA-LIISA POHJANEN - 36 - - HYL - V
17.10.09 Oulu KARI JALONEN - 48 - - HYL - V
04.10.09 Kirkkonummi KKK-halli RISTO OJANPERÄ 14 47 6,15 10 16,15 - mä
04.10.09 Kirkkonummi KKK-halli RISTO OJANPERÄ 14 46 5,4 10 15,4 - mä
04.10.09 Kirkkonummi KKK-halli RISTO OJANPERÄ 14 46 5,4 10 15,4 - mä
13.09.09 Oulu KARI JALONEN 2 48 -2,07 0 -2,07 mä
13.09.09 Oulu KARI JALONEN 1 40 -1,8 0 -1,8 LUVA mä
12.09.09 Oulu KARI JALONEN 2 44 0,92 5 5,92 mä
12.09.09 Oulu KARI JALONEN 2 48 0,49 10 10,49 mä
09.08.09 Vaasa ANNE SAVIOJA - 44 13,93 15 28,93 mä
09.08.09 Vaasa ANNE SAVIOJA - 44 - - HYL mä
08.08.09 Vaasa ANNE SAVIOJA - 43 - - HYL V
08.08.09 Vaasa ANNE SAVIOJA - 48 - - HYL mä
08.08.09 Vaasa ANNE SAVIOJA 4 46 1,28 10 11,28 mä
09.07.09 Tampere HARRI HUITTINEN - 45 - - POISSA - mä
09.07.09 Tampere ANNE HUITTINEN - 59 - - POISSA - mä
07.06.09 Tampere JOHANNA WÜTHRICH 6 42 -0.22 10 10 mä
07.06.09 Tampere RISSE KOPONEN 1 55 -0.93 10 10 mä
03.06.09 Tampere ANNE HUITTINEN 1 45 -4,38 10 10 - mä
03.06.09 Tampere ANNE HUITTINEN 3 56 -6,59 5 5 - mä
17.05.09 Tampere TUIJA KOKKONEN 3 46 1,36 5 6,36 - mä
17.05.09 Tampere KARI JALONEN 6 42 6,52 5 11,52 - mä
17.05.09 Tampere TUIJA KOKKONEN - 50 - - HYL - mä
10.05.09 Jyväskylä SISKO PULKKINEN 3 47 9,8 15 24,8 - mä
10.05.09 Jyväskylä JOHANNA NYBERG 4 56 -0,09 15 15 - mä
01.03.09 Hämeenkyrö WÜTHRICH JOHANNA 3 51 -0.52 5 5 mä
01.03.09 Hämeenkyrö KARI JALONEN - 45 - - HYL mä
22.02.09 Tampere LEENA RANTAMÄKI-LAHTINEN 9 40 0,83 5 5,83 mä
22.02.09 Tampere SALME MUJUNEN - 55 HYL HYL HYL mä
08.02.09 Haukipudas EIJA BERGLUND 3 44 -3,1 0 -3,1 mä
Medi1-luokka
07.02.09 Haukipudas EIJA BERGLUND 2 50 -11,07 0 -11,07 SERT mä
07.02.09 Haukipudas EIJA BERGLUND 6 48 -7,24 5 5 mä
24.01.09 Kemi, Junkohalli JARMO JÄMSÄ 2 40 -0,01 0 -0,01 mä
24.01.09 Kemi, Junkohalli SEPPO SAVIKKO 6 51 3,22 10 13,22 mä
24.01.09 Kemi, Junkohalli JARMO JÄMSÄ - 57 - - HYL mä
18.01.09 Lieto, ATT-areena RAUNO VIRTA - 46 - - HYL mä
18.01.09 Lieto, ATT-areena RAUNO VIRTA 2 47 -2,86 0 0 mä
18.01.09 Lieto, ATT-areena RAUNO VIRTA - 45 11,96 15 26,96 mä

Kujeen kisat

pvm paikkakunta tuomari sij ia av rv tulos lisatietoja ohjaaja
Medi2-luokka
06.12.09 Lieto, ATT-areena RAUNO VIRTA 1 44 -6,84 0 -6,84 LUVA V
06.12.09 Lieto, ATT-areena MARJO HEINO 3 47 -0,13 5 5 - mä
06.12.09 Lieto, ATT-areena MARJO HEINO 4 44 3,11 10 13,11 - mä
29.11.09 Oulu JARMO JÄMSÄ - 55 - - HYL - V
29.11.09 Oulu JARMO JÄMSÄ 2 51 0,06 5 5,06 - mä
28.11.09 Oulu JARMO JÄMSÄ - 40 - - HYL - V
Medi1-luokka
28.11.09 Oulu JARMO JÄMSÄ 1 53 -11,44 0 -11,44 SERT mä
22.11.09 Tampere JOHANNA NYBERG 2 52 -6,06 0 -6,06 - mä
22.11.09 Tampere JOHANNA WÜTHRICH 2 54 -5,16 0 -5,16 - V
18.10.09 Oulu KARI JALONEN - 50 - - POISSA - V
18.10.09 Oulu KARI JALONEN - 52 - - POISSA - V
17.10.09 Oulu EEVA-LIISA POHJANEN - 42 - - POISSA - mä
17.10.09 Oulu EEVA-LIISA POHJANEN - 46 - - POISSA - mä
04.10.09 Kirkkonummi KKK-halli ANNE SAVIOJA - 44 - - HYL - V
04.10.09 Kirkkonummi KKK-halli ANNE SAVIOJA - 42 - - HYL - V
04.10.09 Kirkkonummi KKK-halli ANNE SAVIOJA - 42 - - HYL - V
03.10.09 Riihimäki ALLAN MATTSSON 3 47 -5,68 5 5 - V
03.10.09 Riihimäki ALLAN MATTSSON 6 44 -5,33 10 10 - mä
03.10.09 Riihimäki ALLAN MATTSSON - 51 - - HYL - mä
13.09.09 Oulu KARI JALONEN - 39 - - HYL V
13.09.09 Oulu KARI JALONEN 3 49 -1,23 5 5 mä
12.09.09 Oulu KARI JALONEN 3 50 -5,29 5 5 mä
12.09.09 Oulu KARI JALONEN 2 50 2,39 5 7,39 V
09.08.09 Vaasa ANNE SAVIOJA 5 47 -10,83 5 5 V
08.08.09 Vaasa ANNE SAVIOJA 4 53 6,22 15 21,22 mä
01.03.09 Hämeenkyrö WÜTHRICH JOHANNA - 56 - - HYL mä
01.03.09 Hämeenkyrö KARI JALONEN 5 46 3,62 10 13.62 mä
08.02.09 Haukipudas EIJA BERGLUND - 41 - - POIS mä
07.02.09 Haukipudas EIJA BERGLUND - 50 - - HYL mä
07.02.09 Haukipudas EIJA BERGLUND 5 48 -7,63 5 5 mä
24.01.09 Kemi, Junkohalli JARMO JÄMSÄ 7 40 9,13 10 19,13 mä

Uuden vuoden lupauksia

Vuosi 2010 on nyt virallisesti korkattu. Koirat ei paukkeesta olleet moksiskaan ja uudenvuodenvietto meni vähän unisissa tunnelmissa tosi huonoja leffoja katsoen. Vuoden ensimmäisenä päivänä Pilasta tuli nainen ja tyttö siis aloitti juoksunsa. Onneksi se aloitti ne joskus yöllä, sillä se pääsi käymään hallilla treenailemassa vetämieni treenien jälkeen samalla kun piti tarkistaa missä vaiheessa Kujeen kontaktit oikein on. Vuoden toisena päivänä Kuje kävi kisaamassa pari starttia Hyvinkäällä. Ja vuoden kolmantena päivänä yritän raapustaa uudet tavoitteet blogiin.



Eiliset kisat olivat ihan mukavat ja saivat ajatuksia liikkeelle. Kujeen kanssa on aina mukava mennä, mutta. Ensimmäinen rata oli ohjausmokasta johtuva hylly. Lähdettiin vähän liian myöhään liikkeelle ja vaikka ehdittiin ihan hyvin kisapaikalle niin rataan tutustuessa en ollut vielä henkisesti valmis. Olen Kujeen suoritukseen tyytyväinen, erityisesti siihen miten se haki oikean keppivälin vaikka tein valssin ihan tuskaisen myöhässä ja olin hukata koko koiran. Ohjaaminen oli surkeaa, tökkivää ja kankeaa. Myöhässä olevat valssit oli ylipäätään mun ohjauksen teema. Jokaikinen kerta olin tuskaisen myöhässä.

Toiselle radalle sain pääni koottua ja radalle lähtö tuntui paljon helpommalta. Ohjaaminen oli silti vähän tökkiväistä. Ei sentään niin kauheaa kuin ekalla radalla. Sain tällä radalla Kujeen pysähtymään puomille oikeaan paikkaan ja odottelemaan siinä lähtölupaa. Tuloksena 0.05 sekuntia yliaikaa. Tuomarikin harmitteli meidän tulosta. Olen silti itse tyytyväinen ja suorastaan onnellinen siitä ettei se ollut täysi nolla. Ohjaaminen ei todellakaan ollut sen arvoista, että olisin ansainnut nollan. Varmistelua, himmailua ja kankeutta. Kuje oli hyvä kaikin puolin ja ainoa mistä olen ohjauksessani tyytyväinen on, että maltoin antaa Kujeen itse hakea kepit ja maltoin antaa sille tilaa siihen. Kerrankin kaksi rataa joista kummallakaan en sössinyt keppejä.

Radan jälkeen päätin, että seuraavaan starttiin Kuje ei lähde mun kanssa. Kuje on niin makee otus, että ansaitsee parempaa ohjausta. Koska mä vaan himmailen sen kanssa kisoissa, niin se saa mennä ohjaajan kanssa joka siihen paremmin luottaa ja uskaltaa ottaa riskejä. En silti jätä Kujeen treenaamista, sillä se vaan on niin makee, että en pysty täysin luopumaan sen kanssa menosta.

Seuraavaa starttia ei ole ihan hetkeen tulossa, sillä uudenvuodenlupauksena on tehdä kontaktit ensin kuntoon ja katsoa kisoja vasta kun voi luottaa, että sille kontaktille oikeasti pysähdytään. Sama koskee myös Amaa. Mä en millään malttaisi olla kisaamatta, joten tää on aika vaikea lupaus. Jaana on kuitenkin ihan oikeassa. On parempi alkaa tekemään kontakteista sellaiset kuin haluan.



Käytiin perjantaina hallilla katsastamassa Kujeen kontaktien tila ennen kisoja ja samalla reissulla kokeilin myös miten Pila menee putkea. No joo.. Se on varsin mielenkiintoinen ipana. Juoksee päättömästi ja palkkaa itseään puremalla mua kädestä. Hmmm... Ajattelin, että taidan oikeasti alkaa koulia siitä uutta kisakoiraa itselleni. Saapa nähdä tuleeko siitä yhtään mitään. Vähän niinku vaihdetaan koiria päikseen.

Pilasta on kasvanut oikein söötti kakara. Mittailin sitä Kujeen vierellä ja aika saman korkuisia ovat. Tyttö ois saanu pari senttiä kasvaa, mutta kun kerran ne juoksut aloitti niin tuskin tulee kasvamaan. Ihan selkeä medi. Iloinen, vähän varautunut ipana, joka juoksee kovaa ja nauttii puremisesta. Juoksee innoissaan narupallon perässä, mutta saattaa jättää sen paikoilleen ja tulla sen sijaan kiskaisemaan mua hihasta. Mutta kuuntelee ihan kivasti ja jopa malttaa pysyä paikoillaan ihan kiitettävästi, kaiken kaikkiaan vaikuttaa oikein hauskalta harrastuskaverilta. Tuli tosi kivasti hallilla kyselemään multa tekemistä ja jaksoi keskittyä mun kanssa tekemiseen häiriöstä huolimatta.

Vuoden viimeinen päivä

Onpas ollut mukavaa viettää pitkää lomaa. Kaksi viikkoa poissa töistä tuntuu niin palkassa kuin hermoissakin. On ollut niin ihanaa levätä. Ensimmäisen viikon olin lomautuksella ja nyt tämän viikon olen kuluttanut loppu vuoden pekkasia.

Jouluaatto vietettiin koiruuksien kanssa Tampereella rauhallisissa merkeissä ja sen jälkeen piipahdettiin Paraisilla mistä porukat oli vuokranneet mökin viikoksi. Samalla reissulla tuli nähtyä kaverin joulukissanpentu. Aivan valloittava pikkuinen ja niin rohkea.



Koska Parainen on ihan kivenheiton päässä Liedosta niin oli pakko käydä möllikisoissa kokeilemassa miten Onni vielä muistaa agilityn. Ja herrahan meni vallan hienosti. Tehtiin nolla ja ehdittiin vieläpä ihanneaikaan. :) Onnilla oli hauskaa, vaikka ei se ihan täysi viitsinyt painaltaakaan. Putkissa se tallustelu niin, että olin jokaisen kohdalla varma, ettei glenniherra aio sieltä tulla pois lainkaan.



Otin Amankin kanssa radan, mutta se oli ihan fiasko. Ams keksi säikähtää putkea eikä suostunut menemään sinne lainkaan. Mun kolmosen koira... Ois pitäny jättää väliin, mutta halusin testata kontaktit. A:n kontakti olikin hyvä, mutta puomille asti ei päästy.

Maanantaina nautiskeltiin pitkästä aikaa agitreeneistä. Koirat on ollu parisen viikkoa ihan totaalitauolla ennen noita möllikisoja. Kuje loisti treeneissä ja koutsi jopa kehui sen vauhtia kepeillä. Tauko on selvästi tehnyt hyvää. Se oli ihana ohjattava. Amakin sai kepeiltä kehuja, vaikka on myönnettävä, että ne on yhä hitaat. Sain kuitenkin vedätettyä sitä ja pääsin aika pitkälle sen edelle ilman, että Ama lopetti pujottelua.

Kontakteja otettiin hihnassa. Tein huomion, että Ama pysähtyy kontaktille hyvin jos ite jarrutan. Se vaan ei ollu se juttu mitä haettiin. Jos juoksen ohi, niin tyttö ei pysähdy. Treeniä tarvitaan. Kujeella ois lauantaina kisat ja sanonpa, että kontaktit ei kyl oo vielä kuosissa. Pahus! Nyt pitäis päättää, että vaatiako pysähtyminen, vai sallia lepsumpi pelkkä kosketus.



Hauskaa uutta vuotta lukijoille!

Iloista joulua!

Päätin kokeilla jotain vähän erilaista ja tehdä joulukortin kännykällä. :) Iloista joulunaikaa kaikille!

Ensi vuoden tavoitteita

Olen nyt mietiskellyt, että mitä tavoitteita sitä asettaisi niin itselle kuin koirille. Ja keilles kaikille koirille sitä tavoitteita asettais. Omille tietty, mutta sen lisäksi.

Onni viettää eläkepäiviä ja harrastaa isin uudella autolla ajelua. Sen voisi ehkä viedä jonnekin näyttelyyn, mutta agin kisaamiset on varmaan nyt ohi.

Amandalle ja Kujeelle on talven tavoitteeksi asetettu keppien ja kontaktien harjoittelu. Molempia otetaan hihnassa. Kepeille yritetään saada itsenäisyyttä ja vauhtia. Amalle erityisesti jälkimmäistä. Kontakteista ois tarkoitus talven aikana saada pysäytyskontaktit. Amalla ne jossain vaiheessa jopa oli, ja toimi jopa kisoissa asti, mutta sitten ohjaajan leväperäisyyden johdosta on taannuttu ihan juoksuiksi. Kuje ei missään vaiheessa kisoissa oo pysähtynykään. Koske-käskyllä se vähän hiljentää vauhtia, mutta siinäpä se.

Meillä oli kontakteista (sekä kepeistä) rakentavaa keskustelua Jaanan kanssa ATT:n kisoissa. Kyllä se vähän niin on, että mun pitää miettiä millaiset kontaktit koirille haluan, ja sitten opettaa ja vaatia se niin kisoissa kuin treeneissäkin. Kisoissa näkyi mitä erilaisimpia suorituksia, joten niitä katsellessa oli hyvä alkaa miettiä mitä sitä itse haluaa. Mun koirilla ei tällä hetkellä kauheasti vauhtia ole, joten ne osuu kohtuu hyvin kontakteille, mutta mitäpä jos vauhti alkaa nousta.

Amalle pitäisi myös opettaa irtoamista. Meillä oli maanantain treeneissä (hihna-keppien ja -kontaktien lisäksi) irtoamistreeniä niin, että piti ohjata puomin toiselta puolelta muutama hyppy ja kyllä se meinasi Aman kanssa olla toivotonta. Kuje taas meni ku unelma. Samalla huomattiin, että mun ois syytä harjoitella palkkaamista. Ei Ama minnekään voi irrotakaan jos palkkaan sitä aina vain ja ainoastaan kädestä. Ja mun heittämät palkat (namipussi Amalle, pallo Kujeelle) lentää ihan minne sattuu. Että omaksi tavoitteeksi vois laittaa fiksumman palkkaamisen.

Lisäksi asia mistä olen useaan otteeseen saanut noottia on varmistelu ja hidastelu. Teen molempia ja erityisesti kisoissa. Pitäisi oppia luottamaan koiriin, ei niitä joka esteelle tarvitse saattaa ja vielä vähemmän jäädä katsomaan, että tuleeko ne oikeasti ulos putkista yms. Agilityssa kilpaillaan myös ajasta, ei vain virheettömästä radasta. Mulla ei tässä vaiheessa ole niinkään kiinnostusta taisteluun aikaa vastaan, mutta koiria kohtaan ois reilua opetella varmemmaksi ja paremmaksi ohjaajaksi. Ne osaa ja pystyy, joten ois munkin syytä ryhdistäytyä ja saada vähän itsevarmuutta hommaan.

Noiden kisakoirien lisäksi ois pari opetettavaa. Ensinnäkin Kujeen pentu Pila- Meillä on V:n kanssa sopimus (nojaa ehkä se on pikemminkin mun ilmoitus), että opetan Pilalle alkeet. Sitä kuka Pilaa mahdollisesti myöhemmin ohjaa ei ole sovittu. Ennen kuin Pilaa enempää opettamaan aletaan pitää pikkuneidin niska kuitenkin kuvata. Ens kuussa taitaa tulla kolmisen kuukautta edellisestä kuvauksesta ja sen jälkeen voi Pilan suhteen tehdä tarkempia suunnitelmia.

Näyttelyihin pikkuneiti ois tarkoitus viedä. Vähän mietin, että jos aloittaisi Tampereen näyttelystä ensi vuonna. Se ois lähellä ja ikää ois sopivasti junnuluokkaan. Varmaan pitäisi sitäkin vähän harjoitella. Erityisesti kun Pila keksi liittää niskakivun hampaiden kattomiseen. Seisomista on kokeiltu viimeksi ATT:n kisoissa, mutta pöydällä olo ja ravaaminen ois varmaan hyvä testata ennen kehään menoa. Sitä paitsi pitäis se varmaan pantaankin totuttaa, sillä eläinlääkärin kehotuksesta Pila on kulkenu valjaissa.

Irelle on jo jonkinlaisia agilityn pohjia tehty ja niitä pitäisi jossain vaiheessa jatkaa eteenpäin. Mä mielelläni itse tekisin nääkin pohjustukset sillä V:n opettaminen on vähän no... kun ei ihminen osaa, eikä koira osaa ja yritetään lisäksi mennä perä edellä puuhun, niin se on silkkaa kauhua kattoa vierestä. Siispä mielummin niin, että mä opetan tekniikan ja sitten Ire voi olla V:n ohjattavana. Kun Ire tietää mitä tehdä, niin se menee huomattavasti paremmin V:n kanssa kuin mun. Mun kisakoiraa siitä ei tuu, mutta jos V:lle sais ihan oman.

No katotaan nyt kuinka tuolle kaksikolle on aikaa. Talven treeneihin niille ei oo varattu omaa aikaa, mutta ehkä kesäkaudelle. Eipä sitä tiedä jos V pääsis meidän seuraan ja sais ite treenivuoron Irelle. Mutta sekin suunnitelma menee kesään. Eli jos Pilalle muutaman näyttelytreenin sais niin oisin jo tyytyväinen. Enemmät suunnitelmat voinee jäädä kesäkaudelle.


(Kuva ei oikein liity aiheeseen, mutta ne on niin söpöjä...)

Amanda
- kepit
- kontaktit
- irtoaminen

Kuje
- kepit
- kontaktit

ohjaaja
- fiksu palkkaaminen
- rohkeammat ohjausvalinnat

Muut koirat
- perusteet jos aikaa riittää?
- Pilan näyttelytreeni

Koiralapsia

Kamuset <3
Pila ja Camo

On noi läntsyt niin helppoja laumassa ja kääkät samoin. Niitä menee viisikin ihan helposti, vaikka kaikki on narttuja ja eri laumoista. Vaan yritäs liittää yksi saksanpaimen ja jo on hurja soppa. On ne rodut vaan erilaisia.

Nousujohteiset kisat

Nyt ois tän vuoden kisat sitten pulkassa. ATT oli järjestänyt oikein sujuvat ja lämpimät kisat. Marjo Heinon ensimmäisellä radalla Kuje himmaili puomilla ja lähdin sitten typerästi vedättämään sitä ihan väärässä kohdassa ja väärällä käskyllä. Kontaktivirhe! Voihan mätä! Tajusin sen ja keskittyminen herpaantui sen verran, että tökkäsin koiran väärään keppiväliin ja vielä keppien jälkeen talloin Kuje-raukan jalkoihini. Haukkumista ja söhläämistä. Loppu rata alkoi vähän kulkea, mutta ei ollut kaunista menoa kaiken kaikkiaan. Kommenttina radasta oli että pitäisi muistaa, ettei ole ohjaamassa Amandaa.

Seuraava rata menikin paremmin. Rata oli hyväntuntuista ja mukavaa kepeille asti, jossa kiilasin Kujeen eteen ja kun tuntui, etten saa sitä oikeaan väliin, tein pienen kiepautuksen ja siitä siis kielto. Kuje lähti pujottelemaan hyvin ja päästiin loppuradallakin takaisin hyvään rytmiin ja fiilikseen. Vitosella kolmanneksi. Olen ihan tyytyväinen Kujeen suoritukseen. Omassa ohjaamisessa harmittaa tuo kepeille vienti, muuten rata oli sujuva. Hyvä mieli jäi kisoista.

Vuoden viimeinen startti oli V:llä ja me kiusattiin, että se on nyt pakko ottaa nolla kun kerran sitä kohti on yritetty mennä. Eipä ois uskonut, mutta kaksikkohan repäisi todella hienon voittonollan Rauno Virran tuomaroimalta radalta. Sujuvaa menoa koko radan ajan ja hyvällä ajallakin maaliin. Se olikin sitten Kujeen eka kakkosluokan nousunolla ja siihen onkin loistava päättää tämä kisakausi. Hyvä Kuje ja V!

Oman rotusi 3 hyvää ja 3 huonoa puolta

Tällainen kysely löytyi netin syövereistä, eli kerro oman rotusi 3 hyvää ja 3 huonoa puolta.

Kromfohrländer
+ omanlaisensa luonne: koira on kuin ihmisen mieli (tottelevainen, miellyttämisenhaluinen, kiintynyt, helppo ohjattava)
+ sopivan kokoinen, hyvin rakentunut paketti
+ nätti

- sairaudet, aivan liikaa. Epilepsia, hyperkeratoosi, kaihi, autoimmuunisairaudet
- rotu on pieni, geenipooli ahdas, mistään ei saa uutta verta
- joidenkin yksilöiden arkuus

Glen of imaalinterrieri
+ ihmissosiaalinen
+ rohkea ja reipas terrieri
+ ei juurikaan hauku

- jääräpäinen
- rakenne on hankala (lyhyet jalat ja pitkä selkä, on isokokoinen, vaikkei korkea)
- turkki imee kaiken hiekan ja risut maasta

Vuoden viimeinen kuukausi

Niinpä sitä vaan vuoden viimeinen kuukausikin lähti käyntiin. Aika varkain. En ees joulukalenteria muistanut avata. Joululahjatkin ovat ihan vaiheessa. Noo on tässä kai hetki aikaa.

Huomenna olisi Kujeella vuoden viimeiset kisat. Maanantaina käytiin treeneissä ja Kuje oli ihana. Niin ja kamala. Palkkasin pehmopallolla. Kuje meni niin kierroksille, että nappas pallon sijaan hihaan. Ihan kiva mustelma tuli. Auts! Mutta se oli tosi makee kiitäjä ja sain pysymään hanskassa. Harjoteltiin tiukkaa pyörittämistä ja keppejä.

Sen jälkeen se on kotona vaan haaveillut. Istuu kaihoisa ilme naamallaan ja on niin odottavaa äitiä. Sekä purisee kaikille ja kaikelle. Läntsylenkillä käytiin tiistaina ja kesti aika kauan ennen kuin Kuje rauhoittui. Ainakin viisi minuuttia haukkua, purinaa ja purputusta. Se rähähti jopa takaisin Foxille, mikä on hyvin epäkujemaista. Kuje yleensä vähät välittää muiden pomoiluista.

Eilen vetämieni harkkojen jälkeen Kuje pääsi vähäksi aikaa kentälle, mutta se oli ihan fletku. Narupallo kiinnosti, mutta ei siinä mitään kipinää ollut. Tarkoitus oli ottaa pari hyppyä ja putki iloisella palkalla, mutta Kujetta kiinnosti oikeastaan vaan haaveilu. Että en odota huomista mitenkään kovin toiveikkaana.

Ei ollut lainkaan huonompi juttu, että Kuje rauhoittui sen jälkeen kun se oli astutettu, mutta nyt kun sitä ei ole astutettu niin tälläinen haaveilu ja haahuilu on varsin ärsyttävää. Toisaalta se on kotona kauheen ihana kun se ryömii syliin ja on maailman suloisin pikkuländeri.

Huomisiin kisoihin tavoitteet on vaan pitää hauskaa. Toivon, ettei olisi ihan lapaskoiraa matkassa, mutta jos on niin olkoot. Tää vuosi on sen jälkeen pulkassa. Toisaalta jos se on ihan lapanen, niin ei tartte pelätä, että karkais mulla hanskasta. ;D Että puolensahan silläkin.



Amandalle on ens vuodelle asetettu tavoitteet meiän koutsin toimesta. Pujottelu pitäis saada neljään sekuntiin. Mun eka ajatus oli, että ihan utopistinen tavoite meille, mutta sitä nyt lähdetään hakeen. Otettiin maanantaina molempien tyttöjen kanssa keppejä hihnassa ja alun takkuilujen jälkeen se alkoi toimia. Tätä siis jatketaan. Ei tee huonoa saada Kuiskiksen pujotteluakaan nopeammaksi.

Toinen mihin pitäisi satsata on pysäytyskontaktit. Amandalla ne jossain vaiheessa toimi, jopa kisoissa, mutta johtuen ohjaajan leväperäisyydestä on molemmilla nyt ihan juoksukontaktit, eikä mitään ideaakaan pysähtyä. Kujeella ei oikeastaan missään vaiheessa oo pysäytyskontaktit ollukaan. Kyllähän ne ihan kivasti on kontaktit kisoissa ottanu, mutta jos niille koskaan ikinä tulee vauhtia niin saatetaan olla pulassa. Toisaalta kun mä oon tälläinen himmailija-varmistelija ohjaaja, niin mahtaako noihin saada vauhtia taiottua.

Pitäiskö laittaa kolmanneksi tavoitteeksi vauhti ja irtoominen. Niin ja ois ehkä hienoo oppia kaikkia uusia ohjaustekniikoita. Se vois tosin olla ohjaajaan tavoite.

Eka tulos kakkosista

Tänään vuorossa oli kaksi kakkosluokan agirataa Kujeelle. Molemmat olivat Jarmo Jämsän käsialaa. Ekalla radalla ohjasi V. Kuje oli aamusta asti ollut kauhean hellyydenkipeä. Se kiipesi syliini kun joi kahvia. V ei ehtinyt lenkittääkään Kujetta itse sillä tänään kisat olivat hyvin etuajassa. Niinhän siinä kävi, että Kuje teki amat ja etsi mua kokoajan. Lähdössä se istui mua katsellen, eikä meinannut millään lähteä liikkeelle. Liikkuminen vaan oli sen verran haahuilua, että kolmella kiellolla hylly. Viimeisen hypyn jälkeen se juoksi hihkuen mun luo.

Mun kanssa se pysyi hyvin, mutta eipä vauhtia ollut tippaakaan. Tosin myös ohjaaja oli ihan vauhditon. Kuje oli niin lahnamainen, että en yhtään luottanut siihen ja kävin saattamassa joka esteelle ja odottelin putkista yms. Mokasin sitten itse ja vedin ohjauslinjan ihan vikasuuntaan. Olin miettinyt radan ajatellen, että Kuje irtoaisi. Ei irronnut ja kun saatoin sen edellisen hypyn yli niin olin ihan väärässä kohtaa. Tää oli ainoa kohta missä Kuje haukkui. Tuloksena vitonen ja hitunen yliaikaa, sijoitus 2. Mutta kepit meni kivasti ja olihan se kiva käydä hakemassa kakkosista eka palkinto.



Hauska viikonloppu oli. Oli mukava nähdä tuttuja. Ja myös kisaamattomilla koirilla oli lystiä kuten yllä olevasta kuvasta näkyy ;)

Palkintoja ja hyllyjä alle

Eilen illalla ajeltiin Ouluun ja aamulla sai nukkua pitkään, vaikka Kuje oli ilmoitettu ykkösluokan startteihin. Kivasti oli ajateltu pitkänmatkalaisia. Jarmo Jämsän ensimmäinen ykkösten agirata oli oikein kiva. Vähän oli pyöritystä ja ansoja. Eka startti oli mulla ja niihän siinä kävi, että nollavoitolla tultiin maaliin. Vähän pelkäsin ennen rataa, että Kuje lähtee käsistä. Se oli jo kisapaikalla hyvässä vireessä. Toisaalta radalla oli tosi pitkiä estevälejä, joten pikkaisen mietin, että pitäisikö vähän riekuttaa. Onneksi en riehuttanut, sillä tää oli meille sopiva meininki. Pikkasen lisää vauhtia ois voinu toki olla, mutta kaiken kaikkiaan sujuvaa menoa. Hyvä Kuiskis!

Toinen rata olikin sitten kakkosten hyppäri, jonka ohjasi V. Kuje meni hyvännäköisesti ja ohjautui helposti. Valitettavasti se luki edessä olevat kepit ja väärän radan vuoksi hylly. Siihen asti meno oli kuitenkin sujuvaa ja loppuratakin sujui hienosti. Hyviä käännöksiä ja Kuje jopa irtoili ihan kivasti putkiin.

Amandan agirata oli mukavan tuntuinen. Vähän jännitin yhden hypyn ohjaamista. Se hypättiin kahdesti ja molemmista ohjauksista olin vähän epävarma. Ensimmäiseen ehdin tekemään suunnittelemani takaakierron ja homma pelitti. Siinä vaiheessa kun este oli neljänneksi viimeinen niin ohjausvalintani osoittautui huonoksi. Ihan samanlainen virhe kuin Tamskin viimeisessä radassa, paitsi nyt Ama ei ehtinyt ihan kiertää hyppyä. Ehti kumminkin kiellon verran pyörimään siinä edessä ennen kuin sain sen hyppäämään oikeaan suuntaan. Pitäisi varmaan ottaa tällaiset hypyt harjoituslistalle, sillä ne ei selkeästi mulla ole hallussa. Tuloksena 5+melkein 10 sekuntia yliaikaa. Tällä tuloksella päästiin silti kolmanneksi.

Kolmosluokan hyppäri oli ihan kauhea. En rataan tutustuessa saanut minkäänlaista hyvää suunnitelmaa. Ihanneaika oli ihan toivoton meille. En muutenkaan oikein pidä hyppäreistä. Jo lähdössä kaikki meni ihan pieleen kun en meinannut saada Amaa putkeen. Luikahti sinne lopulta selkäni takaa. Kepeille haki hyvin, mutta vauhti toki puuttui. Plussaa silti kepeistä. Sen jälkeen homma levähti täysin käsiin. Amanda oli ihan pihalla ja pysähtyi jopa kesken radan syömään hevosenkakkaa. Hyllyllä maaliin. Parasta oli ehkä viimeinen hyppy, ihan vaan koska siihen loppui tämän vuoden kisakausi Aman osalta. Olihan sitä pakko hehkuttaa ja kehua Amaa oikein kunnolla ja vähän meille hymyiltiin kun niin kovin iloittiin karmean näköisestä hyllystä. Mutta ihan hyvä mieli siitä lopulta jäi, vaikka en totisesti ole rataan tippaakaan tyytyväinen.

Nyt on sit Aman osalta tämä vuosi pulkassa ja hurja vuosi on ollutkin. Enpä olisi uskonut tammikuussa, että voidaan vuoden viimeinen kisa juosta kolmosissa. Paljon on mahtunut kehitystä ja oivalluksia mukaan. Kujeen pennutuksen vuoksi tuli keskityttyä keväällä ja kesällä täysin Amandaan ja se teki tytölle hyvää. Oma ohjaaminen on varmasti kehittynyt, vaikka lapsenkengissä vielä onkin. Nyt Ams pääsee ansaitulle talvilomalle ja katsotaan sitten ensi vuonna miltä kolmosissa kisaaminen tuntuu.

Kujeella on tälle vuodelle vielä viisi starttia jäljellä ja ne mennään kakkosissa. Ohjaan niistä itse kolme. Kiva päästä huomenna kokeilemaan, että miten Kuiskis kulkee. Oli se sen verran makee tänään.

Tamskin kisojen jälkipuintia

Tamskin kisoissa oli sekä kakkos-, että kolmosluokille pöytä Huittisen Annen radalla. Tuomarilla oli elektroninen piippari, joka laski joka koiralle viisi sekuntia. Se viimeinen piippaus oli pidempi, että sen erotti lähtömerkiksi. Aiheesta on keskusteltu Finagilityn juttupalstallakin. En näemmä ollut ainoa jolla oli vaikeuksia kuulla piippausta.

En ole aikaisemmin kisoissa kohdannut pöytää. Aman kanssa olla sitä treenattu muutaman kerran ja Kuje tutustui siihen muutama viikko takaperin ensimmäisen kerran. Ama suoritti pöydän ihan moitteettomasti. Suoritus oli taatusti hidas, mutta eipä me muutenkaan mitään aika-ennätystä aiottu tehdä. Mulle jäi itselle ihan positiivinen kuva pöydästä kisoissa. Se tuli meille hyvään väliin ja antoi mahdollisuuden koota itsensä kesken radan.

En mitenkään erityisemmin toivo pöytää usein kohtaavani, vaan toihan se vähän vaihtelua estevalikoimaan. Eikä piippari ollut laisinkaan kaikkein huonoin ajanmittaus-väline. Saa nähdä tuleeko pöytä jossain toisissakin kisoissa vastaan ja meneekö se hyvin, niin että voi olla tyytyväinen.

Tuplahopea

Niin se aika on taas kiitäny hirveä vauhtia. Kujeen ja Aman kanssa ollaan kummiski nyt päästy ihan kivaan treenirytmiin. Vain joka toinen viikko päästään ohjattuun treeniin, mutta se onkin tosi hyvää treeni joka kerta. Vaikeeta on ja tuntuu että puolet ajasta hakkaa päätään seinän, mutta kyllä siinä vaan oppii. Tää on just sitä mitä tartten ja vaikeudesta huolimatta tykkään kovasti. Meillä on tosi kiva ryhmä. Samoin mun vetämäni ryhmä on mahtava ja on ollu tosi kivaa koulutella.

Eilen käytiin testaamassa opittuja taitoja Tamskin kisoissa. Kujeen eka lähtö oli V:n kanssa ja toka startti sit mulla. Aman molemmat lähdöt ohjasin ite. Joka radalla oli eri tuomari. Ratoja pyöri kaksi yhtä aikaa ja mun mielestä oli ihan hyvin järjestetyt kisat.

Johanna Wüthrichin rata aloitti päivän. Kuje oli radalla vähän haahu, mutta V sai tytön pysymään matkassa. Muutama kaarre sinne tuli, mutta puhtaalla radalla maaliin. Se olikin Kujeen eka nolla. Hyvä V ja Kuje!

Johanna Nybergin radalle vain Kujeen itse. Rata oli selkeä ja mukavan tuntuinen. Mulle ei ihan auenneet ohjauskuviot, mutta kun Kujeella oli jo nolla, niin tuntu ettei tartte sen kummempaa tulosta ees yrittää tehdä. Siinä vaiheessa kun astelin suunnittelemaani lähtö kohtaan ajattelin vain, että pieleen menee, mutta väliäkö tuolla. A:lla Kuje jäi kummallisesti jumittamaan, mutta tuli lopulta alas asti. Se on niin ärsyttävä juoksujen jälkeen ja tää tulee vaan paheneen. Putkeen ei meinannu irrota niin millään. Mutta kepit meni hyvin. Hitaasti tosin, mutta haki sinne kivasti. Pikkasen töksähti yhdesä käännöksessä kun Kuje ei irronnu hypylle, mutta meni se siitäkin sit hienoisen sählingin jälkeen. Loppu suora oli kiva ja hyvillä mielin maaliin. Kujeen toinen nolla ja hopealle taas.

Anne Huittinen oli tehnyt ensimmäisen kolmosten radan ja se oli onneksi suhteellisen helppo. Rataan tutustuessa tuli tunne, että tästähän oikeasti vois selvitä hengissä. Mulla ei ollu mitään muuta tavotetta ku päästä lähdöstä maaliin. Ennen starttia oksetti ja tärisytti. Ei ihan niin kauheeta ku kakkosten eka startti, mutta aika riekaleina olin. Radalla oli pöytä ja mun sydän löi niin kovaa, ettei ollu oiekin tietoa, että missä vaiheessa siitä viimenen piippaus kuului, mutta se meni oikein koska saatiin tulos. Mä söhlin (tietysti) kepit. Ensin annoin Aman hakea tokaan väliin ja sit heitin sen väärälle puolelle. Seuraavan kerran vedin henkeä pöydällä. Jotenkin olin niin keskittyny siihen pöydällä oloon, että en yhtään aatellu, ett puomille pitäis saada suorempi linja. Luulen, että puomilta tullu vitonen tuli siis ylösmenolta. Tuloksena 15+yliaikaa. Oujee! Meidän eka tulos kolmosista :D

Sari Mikkilän rata oli vaikeampi ja olen niin iloinen, että tää ei ollu meidän eka rata, sillä mä oisin ehkä voinu kuolla kauhuun. Meinasin nytkin jo kuolla vaikka atstalla oli tieto, että voidaan ihan hyvin selvitä kolmosten radasta hengissä. Mulla ei ollu mitään hajua miten ohjaan. Ama-kulta oli niin ihana ja paikkas mun sähellyksiä. Reppana oli ihan hermona itekin ja joutu mua rauhotteleen. Se meni niin kiltisti. Yhdessä välissä heitin sen vähän liian pitkälle ja Ama kiersi koko aidan. Se on niin tottunu näihin mun mokiin, että kiltisti kiersi koko aidan ja hyppäs sen sit ihan oikein, että mun sählingistä huolimatta tästäkin radasta tuli tulos. Tuloksena 5+hirveän paljon yliaikaa.

Tosi hyvä päivä meillä. Oli tosi kivaa kun paikalla oli hirveästi kavereita. Ja ihanasti seurakaverit tuki, en ois selvinny varmaan Aman starteista muuten. Ihana oli myös nähdä Chili ja Flii ohjaajineen pitkästä aikaa.

Oli kauheen lohdullista, että Kujekin vihdoin sai nollia. Sen kanssa on aina ollu jotain pientä ohjausmokaa. Tai vaihtoehtoisesti koira lähtee ihan lapasesta ja koko rata päätyy karmeaan hyllyyn. Nyt radat oli laiskoja, mutta homma toimi. Kujeessa näkyy treenaamattomuus, mutta jospa siihen nyt alkais treenaaminen sit auttaa. Aman kanssa ollaan aika toivottomia kolmosissa. Mulla ei tosin siellä oo tavoitteena vielä hetkeen muu kuin oman pään kokoaminen. Kunhan saan hermot kasaan ja alan henkisesti kestää vaikeampia ratoja niin voidaan alkaa tosissaan mietti ohjaamista.

Tälle vuodella ois Kujeella 4 starttia Oulussa ens viikon loppuna ja sit Turussa ois kolme viel sen jälkeen. Amalla on vaan kaksi Oulussa. Sit alkaa joulutauko ja voidaan mietiskellä suunniitelmia ja tavoiteita ens vuodelle.