Kuje oli ärsyttävä energiapallo koko eilisillan. Se aloitti iloittelun innostamalla Amandan leikkiin, kunnes laitoin pelin poikki. Rauhaa kesti kaksi sekuntia. Lopulta tyrkkäsin Ruikun häkkiin. Amanda meni kiltisti nukkumaan ja Kuje jatkoi häkissä leikkiä lelun kanssa. Sain hommat valmiiksi ja otin Kujeen iltapisulle. Ryömin sänkyyn vain todetakseni, että joku perhanan rakki on sinne kusaissut. Ei voinut olla Kuje, koska se oli ollut häkissä leikkimässä. Syytän Leelaa, joka oli mystisesti kadonnnut sängystä boksiin nukkumaan.
Lopulta pääsin väsyneenä ja kiukkuisena sänkyyn. Asettelin koirat hyvin... paitsi Kujeen joka riehui lelun kanssa. Otin lelun pois. Nostin Kujeen pois Onnin kimpusta. Nostin Ruikun pois Amandan kimpusta. Käskin Leelaa lopettamaan murinan ja siirsin Kuukun pois Leelan päältä.
Kuje keksi myös olevansa hyvin janoinen pieni koira. Annettuani sille kolmesti vettä aloin olla puoli valmis kuristamaan seuraavan kupin kilkuttelijan. Neljän aikaan totesin, että jos haluan nukkua yhtään koko yönä, on parasta keksiä jotain. Tyrkkäsin siis Kujeen häkkiin. Ah, rauha. Simahdin heti kun pääni kosketti tyynyä.
Neljän tunnin kuluttua koirahälytin piristi päässäni. "Kuje et oksenna!" Silmäilin ympärilleni, jaa niin pentu on häkissä ja tuijottaa minua hölmistyneenä. "Onni nyt menet lattialle oksentamaan!" Herra käänsi hämmentyneen katseensa minuun nurkasta ja heilautti epäröiden häntäänsä. Taputtelin viereeni. Kylkiluut tuntuivat, joten koiran oli pakko olla Amanda. "Leela, älä oksenna!" No käskyistä ei ollut apua, mutta sain paikannettua Leelan ja ohjailua sen vähän oikeampaan oksennuspaikkaan.
Mikään ei herätä minua nopeammin kuin oksentava koira. Sama se vaikka olisi yöunet jääneet nukkumatta.
Ilokseni huomaisin, että Kuje oli jossain leikkien lomassa syönyt kukan.
Ihana aamu! :X
3 kommenttia:
Kato muillakin on ihania aamuja ;o)
Ihanaa lukea, että muillakin on kivoja ja rakkaita hetkiä hauvojensa kanssa. Olen aina luullut, että minä olen ainut...
Viime viikolla menin tyytyväisenä nukkumaan ja kas kummaa Belladonna oli käynyt siellä kusemassa. Erittäin kivaa illalla/yöllä repiä peitot ja lakanat sängystä. Onneksi patjan päällä on vauvakelmut *huokaisee*
Ansku, et ole. Voin lohduttaa, että meitä kiroavia omistajia on maailma pullollaan. ;)
Leelan myötä tuli sänkyyn pissimiset hyvin tutuksi. Se alkoi jo ihan pienenä ja loppua ei näy. Leela on protestipissaaja.
Tosin saanpa pitkälti syyttää itseäni. Mitäs sallin sänkyyn tulemisen. Kämppiksen sänky säilyy ihan kuivana, sillä sinne ei koirilla ole menemistä. Leelalla olikin hetken aikaa ihan totaalinen sänkykeilto, mutta mä olen pehmo ja jotenkin tyttönen on taas ajautunut mun viereen.
Kuje on vielä pahempi sängynkastelija kun Leela, mutta kun sen pidätyskyky ei vielä ole kehittynyt, niin en voi oikeastaan edes syyttää sitä.
Siispä sitä kärvistellään ja pestään peittoja, tyynyjä ja patjanpäällisiä. Pitäisi varmaan munkin hankkia vauvakelmut. Koirien ajaminen pois sängystä kun ei ole vaihtoehto ;)
Lähetä kommentti