maanantaina, elokuuta 27, 2007

Hukkaantuva hihna

Kujeella on kiva musta hihna, jossa menee keskellä heijastinraita. Se on parin metrin mittainen ja helppo napsauttaa puolet lyhyemmäksi, koska toisessa päässä on sellainen lenkki. Kyseinen hihna tuli pentupaketin mukana ja on ollut meillä pääasiallisena taluttimena.

Hihnalla on vaan kummallinen tapa hukkaantua. Se on pyörinyt milloin missäkin ja kaikenlaisissa ländereihin liittyvissä tapahtumissa se tuppaa katoamaan. Oulun länderilenkillä hihna katosi, mutta löytyi kun kävimme sitä Onnin kanssa metsästelemässä metsän keskeltä. Länderileirillä samainen hihna katosi yöllä ja sitä metsästettiin yhteistuumin seuraavana päivänä. Taas hihan löytyi. Viikonloppuna hihna katosi matkalla näyttelyyn ja löytyi lopulta Kipan pihalta. Valitettavasti me matkustimme takaisin Tampereelle ja hihna on nyt siis Kipalassa.

Päätin siis ostaa Kujeelle uuden hihnan, jota voidaan käyttää ensi Kipalan vierailuun asti ja siirtää se sitten varahihnaksi. Jospa tämä ei olisi niin seikkailevaista mallia.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

heh =). Väri varmaan on ainakin helppo"löytöisempi". Meillä hihnat säilyy tallessa, koska Timon ei käytä hihnaa...Mut mm. palkkapussit (niitäkin on monta) ja pilli on kateissa. Samaan kategoriaan voisi laskea näyttelyissä tarvittavan hakaneulan...Miten sen saisi pysymään tallessa? Pitäisköhän siihen sitoa narulla kiinni se kuuluisa ratakiskon pätkä?

sari kirjoitti...

Kuje se on kovasti nätti. :-)

Miten Amanda on tottunut pikkuneitiin?

Adeina kirjoitti...

Eeva, hakaneuloja pitää olla monta, monta. Yksi laitetaan papereiden joukkoon, viisi kiinnitetään treenireppuun, kolme laitetaan muihin reppuihin, kaikkien mahdollisten takkien taskuihin jne. Tietysti puhumattakaan siitä rasiasta jossa on kasa varahakeneuloja. Lopulta näyttelylappu kiinnitetään pompulan avulla, kun yhtään hakaneulaa ei löydy, niin ku mä tein viime vuoden länderien päänäyttelssä ;DDD

Sari, hyvinhän Ama on tottunu. Eipä sillä missään vaiheessa ongelmaa ollukaan. Leelalla kesti vähän kauemmin sopeutua tulokkaaseen. Kuje ja Amandahan tätä nykyä leikkivät eniten keskenään. Kuje ensimmäisenä pyytää leikkiin Amandaa ja Amanda on kaikkein kärsivällisin leikittäjä.

Nyt ku Amanda on hoidossa, niin Kuje on kääntyny Onnin puoleen. Tytöillä on joku hampaiden kolisteluleikki. Makaavat vierekkäin sängyllä ja heiluttelevat päitään suut auki. Yllättävää kyllä meillä ei Amandalta ole lähtenyt parta, vaikka monissa muissa perheissä on vanhemmalta koiralta kadonnut parta pennun suuhun. Tai sit mä en vaa huomannu :D

Anonyymi kirjoitti...

ai noin monta? (lähtee hakaneulaostoksille...)
t: hukkaaja, joka myös on käyttänyt kaikenmoisia hakaneulankorvikkeita...purkka on vielä kokeilematta...