Kolikkokorva mätsärissä

Päätettiin vähän yllättäen lähteä Kujeen kanssa mätsäriin, kun tuossa ihan lähellä sellainen järjestettiin. Oltiin liikkellä vähän siihen malliin, että näyttelyhihna piti kipaista ostamassa kaupasta ennen kehään menoa ja Kujeen korvien painoina olevat kolikot jätin paikalleen. Ihan kivaa oli, tapasin glennin ja tuttujakin näin.

Kehässä Kuje keskittyi maan nuuhkimiseen. Pöydällä olo sujui hyvin ja se olikin pääasia. Tuomari vähän kommentoi koruista ei koolikoista. Seisominen meni taas vähän häröilyksi. Jouduttiin odottamaan kehän alkua parisen tuntia, joten pahin virta oli Kujeen akuista kulutettu, mutta silti se keksi pariin kertaan hyökkäillä kohti kättä (ja namia) sen sijaan, että olisi seistä tönöttänyt paikoillaan. Ravaaminen meni maan nuuhkimiseksi. Kehässä oli joku äärimmäisen mielenkiintoinen haju juuri siinä kohdalla mistä meidän piti juosta. Sininen nauha tuli, tai oikeastaan se oli väriltään vihreä.

Sinisten kehässä Kuje vähän alkoi taas keskittyä. Tuomarin käsittely maassa sujui hyvin. Seisominen meni välillä hyökkäilyksi, mutta kai Kuje lopulta sen verran seisoi, että pääsi neljän parhaan joukkoon. Ravaaminen meni hyvin siihen asti, että päästiin haju kohtaan ja pää katosi maahan. Joka kierroksella kaikki meni hajuun asti hyvin. Kolmanneksi päästiin näinkin epätasaisella ravilla. Eli tulos oli pienten sinisten(vihreiden) pentujen kolmas. Palkinnoksi tuli pokaali, ruusuke ja kauppakassi.

Kujeen kanssa on mukava olla kaksin liikenteessä. Se on loppujen lopuksi varsin kuuliainen pikkukoira, vaikka tänäänkin meinasi välillä mennä vähän riiviöimisiksi. Se on utelias ja iloinen otus, joka tutkailee innokkaasti maailmaa, mutta jaksaa suurimman osan aikaa keskittyä myös minuun silloin kun puuhailemme. Olen hyvin tyytyväinen tyttösen käytökseen. Ja kauhulla odotan murkkuikää.