Länderit liikenteessä

Lauantain riennot

Tara emäntineen tuli meille perjantaina yöksi ja lauantaina suuntasimme heidän kyydissään Hyvinkäälle. Tarkoitus oli ottaa koko lössi matkaan, mutta aamulla päätinkin jättää Onnin muiskun hoiviin kotiin ja ottaa pelkät läntsyt matkaan. Autolla huristettiin gps:ää apuna käyttäen Hyvinkään pentunäyttelyyn.

Siellä oli tuttuja heti vastassa Padi, Totoro ja Roppa ihmisineen olivat kokoontuneet höpisemään ja sinne mekin ängettiin mukaan vaihtamaan kuulumisia. Juttua piisasi tavalliseen malliin ihan loputtomasti. Jotenkin on viime näyttelyissä mennyt ihan puhelemiseksi koko näyttely kun on kertynyt niin paljon tuttuja ja kaikkien kanssa pitää jokunen sana päästä vaihtamaan. Me ei Kujeen kanssa osallistuttu näyttelyyn, vaan mentiin paikalle tällä kertaa ihan vaan treffaamaan muita.

Hyvinkäältä vaihdettiin autokyyti Kipan matkaan ja mentiin Kipalaan. Siellä on aina joku koirista ihan extraihana. Aika usein se on ollut Arska, mutta tällä kertaa Muru vei voiton. Se on kyllä niin hieno koira. Aina niin ystävällinen ja kiltti. Murulaista oli pakko moneen kertaan käydä rapsuttelemassa ja se innostui niin kovin, että olin pyllähtää pepulleni mutaan.

Bussiin ehtiminen

Sunnuntaiaamuna heräsin jo paljon ennen kellon soimista ihan varmana, että en vain ole kuullut kellon soivan ja olen auttamatta myöhästynyt bussista. Oli helpostus huomata, ettei sen ollut tarkoituskaan herättää vielä. Olin vain niin innoissani, että en meinannut malttaa nukkua. Noisin lopulta painettuani kerran torkkunappulaa. Hiivittiin (ei kovin hiljaa..) koirien kanssa ulos ja lampsittiin bussipysäkkiä kohden. Vastaan tuli hurjaa vauhtia bussi. Käveltiin pysäkille ja odotettiin. Alkoi vähän nakuttaa päässä, että mahtoiko nyt sittenkin mennä kyyti sivusuun. Onneksi oikea bussi tuli paikalle.

Oli oikein mukava bussikuski. En oikein tiennyt missä vaiheessa meidän piti jäädä pois. Tiesin, että jossain kehä I:sen pysäkillä, mutta pääkaupunkiseutu on ihan outoa aluetta mulle. Kuljettaja kuitenkin kuulutti etukäteen pysäkin ja pysäytti siinä ja vielä moikkaisikin. Oli mukava matkustaa noin ystävällisellä kyydillä.

Agilitya aamuvarhain

Thelman omistaja nappasi meidät pysäkiltä autokyytiin ja huristettiin kohti Ojankoa, jossa oli koulutusohjaajien kurssi menossa. Päästiin Amandan kanssa harjoituskoirakoksi. Siellä oli kolme pientä ratapätkää ja meillä oli yhdet kouluttajaharjoittelijat opettamassa miten siinä pitäisi toimia. Tarkoitus oli siis oppia opettamaan.

Sääli, ettei saatu Thelman omistajaa meidän opettajaksemme, sillä hän on yksi ehdottomia lemppariopejani. Hänen opetuksellaan tajusin vihdoin valssaamisen ideankin. Ihan pro opettaja :)

Meillä oli kaksi eri opettajaa. Toinen opetti kolmen hypyn avulla eteenmenoa sekä putken ja keppien yhdistelmällä keppi kulmia. Amanda irtosi kahden hypyn verran ja keppikulmien harjoittelu vähän jäi, koska ensimmäinen kepeille meno onnistui. Kepit sujuivat yllättävän hyvin. Ehkä kotona harjoittelu jossain vaiheessa alkaa tuottaa tulosta.

Toinen opettaja opetti kolmen hypyn ja A:n avulla persjätön. Se olikin vähän hankalampaa. Ensimmäisellä yritiyksellä meinasin valssata, mutta muistin ettei niin pitänyt tehdä ja lopulta ohjasin väärältä puolelta A:lle. Toisella kerralla keskityin A:n toiselle puolelle menoon, mutta tein automaattisesti valssin. Lopulta joku huikkasi, että esitä lentokonetta ja tajusin vihdoin mitä siinä haettiin ja onnistui persjätössä. Toisinpäin se sitten onnistui ihan ensimmäisellä yrittämällä kun idea oli vihdoin valjennut.

Otimme vähän puomin kontakteja aina muiden harjoitellessa samoja radanpätkiä. Amanda saikin kehuja hyvistä kontakteista. Mun pieni kontaktiongelmainen :) Vaan ne kyllä oikeasti sujuivat hyvin. Olin tosi tyytyväinen aamun antiin. Olisi kieltämättä tehnyt mieli jäädä sinne pitemmäksikin aikaa, mutta piti jatkaa matkaa. Pääsimme toisen harjoituskoirakon kyydissä Mellunmäen metroasemalle.

Metrolla seikkaillen

En ole koskaan mennyt yksin metrolla koirista nyt puhumattamaan. Pohdittuani muutaman hetken lippuautomaatin ihmeellistä maailmaa sain lipun. Luulin, että joudun tunkemaan sen johonkin leimauslaitteeseen, mutta mitään laitettua ei näkynyt missään. Niinpä me vain marssimme sopivasti asemalla odottamaan metroon. Koirat olivat aluksi vähän hölmistyneitä, mutta totesivat pian metron olevan vain joku juna. Osasin jäädä oikealla pysäkillä pois ja ehdittiin tosi hyvin suunniteltuun junaan.

Samaan junaan tuli myös suloinen Fenja-länderi ihmisineen. Hekin olivat matkalla Hyvinkäälle päänäyttelyyn. Onneksi osuivat matkaan, sillä en olisi osannut Hyvinkään asemalta Villatehtaalle missä näyttely oli. Sitä paitsi meni matkakin rattoisammin, kun oli juttuseuraa. :) Terkkuja vaan matkaseuralaisille!

Länderien päänäyttely

Näyttelypaikalla hyökättiin heti ihastelemaan kasvanutta Veikkoa. Voi jestas siitä on kasvanut komea! Aika tasaisen kokoista porukkaa ovat nämä sisarukset. Näyttelyssä oli paljon tuttuja ja tulipa sitä paljon muidenkin kuin tuttujen kanssa höpistyä. Kehät taisivat tunnin verran olla myöhässä ja ennen sitä ehti siis hyvin kertoilla rodusta kysyjille ja vaihtaa kuulumisia tuttujen kanssa.

Taaskaan kumpikaan omista koirista ei ollut esiintymissä, joten meillä oli rento turistin osa. Onnittelut Zimbolle ROPista ja Ruutille VSP:stä! En ole ihan varma miten pentupalkinnot jaettiin. Toto ja Foxy niistä taisivat kilpailla. Ovat kyllä kaunis sisaruspari :) Aasa nappasi yhdistyksen veteraanipokaalin. Myönnettäköön, että mulla ihan pikkuhiukkasen meni kehän tapahtumat ohi, vaikka kuvittelin niitä kovasti seuraavani. Kehän jälkeen istuin länderiyhdistyksen kokouksessa ja sitten suunnattiin kohti Riihimäkeä. Siellä junaan, joka oli tulvillaan ihmisiä ja koiria. Asemalta kävellen kotiin ja siinä sitten olikin viikonlopun matkustelut.

Olipa kiva reissu ja länderipitoinen reissu. Tämänkin viikon ohjelmassa olisi paljon kaikkea puuhaa. Johan tässä oltiin hetken aikaa hiljaiselolla.