Hyvä päivä huonoin tuloksian

Tänään on ollut tosi hyvä päivä. Ensinnäkin aamulla sain nukkua pitkään ja heräsin vasta varttia yli neljältä. Mahtavaa. Töissä aika meni nopeasti. Koulussa meillä oli Fanuc-ohjelmointia joka on mielenkiintoista ja hauskaa. Koko homma alkaa vähän aukeneen mulle. Suurin osa raapustamistani koodin pätkistä oli oikein tai ainakin idea oli oikein, vaikka toteutuksessa oli vähän virheitä.

Amandan ultra näytti nestettä ja pennunrämmäleitä, mutta tila näyttää hyvältä. Eläinlääkäri on tyytyväinen. Antibiootti saatiin lisää ja nyt odotellaan että mitä kummaa Amanda mahtaa synnyttää. Toivottavasti vain nesteet. Ainakin sikiönjämät on muuttuneet tosi pieniksi, vaikka toisessa sarvessa jotain näkyi. Syytä tähän koko hommaan voi vain arvailla. Tällä hetkellä Amandan vointi on hyvä, mutta pidetään tarkasti silmällä sillä kohtutulehduksen riski on. Mutta toiveikas olo alkaa olla.

Lääkäristä kiiruhdin Onnin kanssa kisaamaan. Tosin juutuin heti kanttiiniin tekeen leipiä. Rataan tutustumisen jälkeen mulla oli kaksi koiraa aikaa saada kisafiilis. Onni starttas kolmantena. Rata oli kiva, suhteellisen helppo hitaalle koiralle. Rengas mentiin kahteen kertaan ja vähän pelkäsin, että miten se sujuu. Onni lähti kivasti. Mulla vähän meinas jäädä toka aita ohjaamatta ku keskityin kolmantena olevaan renkaaseen. Vaan Onni lukee rataa nätisti ja sain sen verran hiljennettyä omaa vauhtiani, että hyppy sujui. Rengas meni nätisti molemmilla kerroilla.

Onnia oli kiva ohjata. Vauhti meillä oli hidas. Olin ite jotenki sunnuntaimeiningillä ja kuumuus vaikutti selvästi Onniin. Fiilis oli kuitenkin huipussaan. Siis se ihana pursuava into mikä Onnista hehkui. Aivan upeaa! Kepeille hiljensin rajusti ja ne mentiin yksitellen vetämällä. Sujui ilman välistä poikkeamisia. Meillä oli keinulle mennessä nolla siis takana. Keinu meni upeasti. Otin piruuttani siihen pitkän kontaktilla olon. Ei meillä kuiteskaan mitään mahiksia oo nollaan kun aikavirhettä tulee varmasti.

Keinun jälkeen ohjasin muurilla ja jotenki keskittyminen lopahti. Unohdin ihan mitä mun piti tehdä. Tiesin, että jotain piti, mutta en meinannu muistaa, että mitä. Sain selkärangasta kiskaistua valssin ja ohjattua seuraavalle hypylle joka oli kolmenneksi viimeinen este. Hyppy piti kiertää, että pääsi seuraavana olevalle puomille. Ei mikään paha juttu meille. Sen saattoi ottaa joko sisäkautta tai ulkokautta, mutta päätin kokeilla ulkokautta menoa saadakseni Onnin liikkeen säilymään takaisempana. Valitettavasti Onni äkkäs hypyltä laskeutuessaan vieressä istuvan Jarin, joka oli ratahenkilönä. Sehän säntäs häntä heiluen Jarin luo. Sain Onnin aika nopeasti takaisin, mutta tassut kävi kehänauhan toisella puolella eli hylky. Mitäs pienestä tuumin mielessäni ja täysillä vedettiin loput kaksi. Maaliin saavuin hurmoksessa. Oli niin voittajafiilis. Mitäs yhdestä hylystä kun rengas oli upea, kepit oli upeat, koira oli upea, fiilis oli mahtava, kisaaminen maistui hunajalta. Varmaan viisi minuuttia jäähdytellessä saatoin vaan hokea hyvää, upeaa poikaa ja pysähtyä välillä taputteleen Onnia.

No me saatiin loppujen lopuksi tulos kun tuomari heltyi ja perui hylyn. Omaa mokaahan tuommoinen oli ja ihan oikea tuomio hylky ois ollu. Jos oisin vetäny sisäkautta ympäri niin ei Onni ois huomannut Jaria. Jos Jari ois olla nainen, niin ei ois Onni karannu moikkaamaan tai ees tuntematon mies. Tai jos kehänauha ois ollu piirun kauempana niin oisin ehtiny saada ei:n Onnin päähän. Yhtä kaikki ihan hyvä oppi tuo oli.

Päällimmäiseksi päivästä jäi käteen upea, upea olo. Nyt voisi mennä nukkuun, on jo tullu jonku aikaa turhan myöhään valvottuaki.