Eilinen ilta meni taasen Amandan agiharkoissa. Tämä toinen jatkokurssin tuntia oli kivempi kuin ensimmäinen. Ensimmäisellä kerralla olin hirveän hermostunut ja siellä oli porukkaa mukana todella paljon. Nyt alkoi olla vähän rennompi olo ja kaikki mukana olvevat ryhmäläiset olivat tuttuja. Mukana ei ollut kuin seitsemän kahdeksan koirakkoa ja viime kerralla oli ainakin kaksin kertainen määrä.
Opettelimme valssaamisen alkeita. Oli ihana hioa liikkeitä uudelleen ja uudelleen ja saada yksityiskohtaista opetusta. Amanda muuten meni pussin ensimmäistä kertaa harjoituksissa ihan itsenäisesti. On niistä omista harkoista siis ollut hyötyä.
Meillä oli myös vieraat-syöttävät-Amandalle-nameja päivä. Neiti meni heti luokse, kun huomasi, että silloin saa nameja. Eräs koirattomana mukana ollut tyttö pääsi Amandan hyvien tyyppien kirjoihin hetkessä. Amanda suostui jopa menemään maahan saadakseen namin.
Ahne koira on omistajalle helpotus? Ainakin siitä on apua sosialistumisen suhteen. Olen antanut vieraiden temputtaa koiria ja palkita namein. Minua ei haittaa, vaikka temput eivät olekaan hioutuneet täydellisiksi. Eivät Amandan sosiaaliset taidot Onnin luokkaa ole, mutta yllättävän usein se menee ihan vapaaehtoisesti vieraiden silitettäväksi. Yleensä juuri silloin, kun olen sanonut, että Amanda on sitten varautunut..
Nyt vielä/yhä voitaisiin harjoitella kentän laidalla odottelua ja Amandalle voisi ehkä opettaa tempun tai pari, juuri vieraiden ilahduttamista ajatellen.
1 kommentti:
Hi! Just want to say what a nice site. Bye, see you soon.
»
Lähetä kommentti