Kyllä oli kiva tunti, vaikka tuntui, ettei mitään osattu. Tai täytyy tarkentaa tuntuu, että minä en mitään osannut. Amanda meni hienosti. Meillä oli uusi opettaja ja nyt harjoittelemme enemmän ohjaamista ja keskitymme vähemmän esteiden opetteluun. Amandalla ei vielä ole pussi ja keinu hallinnassa. Pussin luona se teki stopin, mutta keinu sujui jo yllättävän hyvin.
Ensimmäinen harjoittelutukierros meni aikas surkeasti. Olin hämmentynyt ja en oikein tiennyt mistä mennä ja mitä tehdä. No siihen nähden se olisi voinut mennä huonomminkin.
Kokeilimme toisenlaista rataa ja nyt piti ohjata ilman ääntä. Oli aika uskomatonta miten hyvin se sujui. Tuli ihan erilainen tunne ohjata, kun ei voinut huutaa ja huitoa vaan piti keskittyä ohjaamaan. Mahtava harjoitus. Kokeilimme muutaman kerran ilman ääntä ja viimisellä harjoittelukierroksella äänen kanssa sujuikin ihan erilailla kun ensimmäinen harjoittelu. Tuntui, että opettelusta oli paljon hyötyä.
Meidän opettaja on ihana, kun hän kehui Amandaa. :D Amanda vaikuttaa kuulemma lupaavalta ja selvästi nauttii touhusta. Voi kääk. Tarkoittaakohan tämä, että meidän pitäisi oikeasti panostaa agilityyn? Onneksi Amandaa ei sijoitettu minuulle, siksi että siitä pitäisi leipoa menestyvä koira, vaan ihan siksi, että se oli juuri minulle sopiva. Helpottaa paineita, kun tietää, että sijoituskasvattaja on meihin tyytyväinen, vaikka Amanda olisikin pelkkä sohvatyyny, kunhan se on onnellinen sohvatyyny. On se vähän pelottaa, kun on niin kovin lupaava koira.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti