Viime viikolla ei tapahtunut sitten tiistaisen agilitytunnin mitään jännittävää. Onnilla on poskessa haava, joten torstaina päätin, että molemmat saavat jäädä kotiin. Viikonloppukin vietettiin kotona.
Onni-ressu. Se joutuu olemaan kauluri päässä. Onni oli jossain vaiheessa onnistunut raapimaan poskeensa naarmun, joka ei oikein ottanut parantuakseen. Nyt siinä on jo siisti arpi. Kauluri pysyy silti kaulassa, koska Onni on rapsuttelemassa kutiavaa rupea aina, kun selkäni käännän.
Olen kerännyt aika kasan pahvilaatikoita ja lauantaina sain vihdoin otettua itseäni niskasta kiinni ja alettua täyttämään niitä. Onni mulkoili vieressä. Se tietää mistä on kyse. Pakkasin muutaman laatikon ja järjestin vanhimmalle pikkusiskolleni laatikollisen ylimääräisiä astioita. Porukat kävivät hakemassa ne sunnuntaina, samoin kuin joukon huonekaluja, jotka lahjoitin siskolle. Kumma, mutta asuntoni näyttää ihan yhtä täydeltä, vaikka osa huonekaluista poistui.
Yritän rajoittaa tavaramäärääni mahdollisimman pieneksi ennen muuttoa. Helpommin sanottu kuin tehty. Vaikka sain osan annettua siskolle, on kämppä vielä ihan täynnä. Johtunee kirjoista. Niitä on kertynyt opus, jos toinenkin. Ja vaikka annoin yhden kirjahyllyn pois, on vielä kolme jäljellä. Vaan ei auta. Kirjoista en luovu.
Tutkaillessani kaappeja tulin siivonneeksi lääkekaapin. Löysin jos jonkinmoisia enemmän ja vähemmän vanhentuneitä lääkkeitä. Koirille oli vaikka mitä. Isoja purkkeja, pieniä purkkeja, tuubeja, rasioita ja paljon matolääkkeitä. Ihmisille löysin neljä aspiriiniä ja jotain nivelkipulääkettä.
Koirat ovat viime aikoina päässeet pitkästä aikaa erillisille lenkeille. Alunperin ajattelin, että käytän niitä vähintään kerran päivässä erillisillä lenkeillä. Ja pyh, laiska kun olen, niin se suunnitelma kariutui alkuunsa. Tiistaisin käyn erilliset lenkit, mutta siinä se lähinnä on ollut. On paljon helpompaa käydä kahden kanssa kolmesti lenkillä, kuin yhden kanssa kuudesti. Erityisesti, koska yhdessä koirat leikkivät ja purkavat energiaansa paljon nopeammin. Sen jälkeen kun Vikinä ja Santte olivat hoidossa ja lauma innostui mekastamaan, olen kuulostellut paljon tarkemmin kuuluuko asunnostani ääniä lähtiessäni ja tullessani. Ihan hiljaista on ollut. Mutta kun lähden Onnin kanssa jonnekin, Amanda vikisee hetken aikaa oven takana. On sama jääkö asuntoon joku sen seuraksi, vai ei. Joten, koska olen niin kiltti, me harjoittelemme nyt erillislenkkejä. Vininä joka aluksi kesti minuutin, on vaihtunut pariin vinkaisuun ja kun minuutin päästä avaan oven, on Amanda jo mennyt sänkyyn kerälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti